Walker julkaisi samannimisen debyyttialbuminsa vuonna 1993 Stroudin tuotannossa. Sen ensimmäinen single oli ”What’s It to You”; Robert Ellis Orrallin ja Curtis Wrightin kirjoittama kappale nousi Billboard Hot Country Singles & Tracks (nykyisin Hot Country Songs) -listan ykköseksi ja Billboard Hot 100 -listan 73. sijalle. Sen seuraaja ”Live Until I Die” (jonka Walker kirjoitti), julkaistiin loppuvuodesta ja siitä tuli hänen toinen peräkkäinen numero 1 vuoden 1994 alussa. Näiden kahden singlen jälkeen tuli numero 11 ”Where Do I Fit in the Picture”, joka oli alun perin ”What’s It to You” -kappaleen B-puoli. Albumin kolmas ykköshitti oli ”Dreaming with My Eyes Open”, kappale, joka oli mukana myös vuoden 1994 elokuvan The Thing Called Love soundtrackilla. Albumin ylimääräinen leikkaus, ”White Palace”, nousi country-listalla sijalle 67 ilman, että sitä julkaistiin singlenä.
Clay Walkerille myönnettiin platinasertifikaatti Recording Industry Association of America:n toimesta miljoonan kappaleen toimituksista. Se oli korkeimmillaan Top Country Albums -listan sijalla 8, Top Heatseekers -listan sijalla 2 ja Billboard 200 -listan sijalla 52. Allmusicin Larry Powell antoi albumille neljän ja puolen tähden arvosanan ja sanoi, että Walkerilla oli ”korkeaenerginen” ääni, joka muistutti Conway Twittyä. Walker sai vuonna 1994 myös kaksi palkintoehdokkuutta: TNN/Music City Newsin myöntämän Star of Tomorrow -palkinnon ja Academy of Country Musicin myöntämän Top New Male Vocalist -palkinnon.
1994-96: If I Could Make a Living ja Hypnotize the MoonMuutos
If I Could Make a Living oli Walkerin vuonna 1994 julkaistun toisen albumin nimi. Se tuotti vielä kaksi listaykkössingleä, nimikappaleen (jonka olivat kirjoittaneet Alan Jackson, Keith Stegall ja Roger Murrah) ja vuoden 1995 ”This Woman and This Man”. Jälkimmäinen kappale oli kaksi viikkoa listaykkösenä, ja siitä tuli hänen ensimmäinen moniviikkoinen listaykkönen. Sitten tuli numero 16 ”My Heart Will Never Know”. If I Could Make a Living sai platinaa toukokuussa 1995 ja nousi country-albumilistan sijalle 2. Gordon Ely Richmond Times-Dispatch -lehdestä antoi myönteisen arvostelun, jossa hän sanoi, että ”Walker on irrottautunut Nashvillen viimeisimmästä huolella valmistettujen cowboyjen sadosta”. Walker aloitti vuonna 1995 myös kiertueen pääesiintyjänä albumin tueksi.
Loppuvuodesta 1995 Walker julkaisi kolmannen studioalbuminsa nimeltä Hypnotize the Moon. Vaikka yksikään sen singleistä ei yltänyt listaykköseksi, Hypnotize the Moon tuotti kaksi peräkkäistä listakakkoshittiä ”Who Needs You Baby” (jonka Walker oli mukana kirjoittamassa) ja nimikkokappaleen, jota seurasivat listaykköseksi noussut ”Only on Days That End in ’Y'” ja listaykköseksi noussut ”Bury the Shovel”. Hypnotize the Moon sai platinasertifikaatin vuonna 1996, mikä oli Walkerin kolmas peräkkäinen platinalevy. Albumi sai neljän tähden arvosanan Stephen Thomas Erlewineltä, jonka mukaan se oli hänen ”varmin, yhtenäisin albuminsa tähän mennessä” ja että hän antoi ”jatkuvasti erinomaisen suorituksen”. Entertainment Weeklyn Alanna Nash oli sitä mieltä, että Walker ei osoittanut selkeää musiikillista persoonallisuutta, mutta piti lauluvalikoimaa vahvana ja antoi sille arvosanan B+. Country Standard Time -lehden Richard McVey II piti levyä soundiltaan ”takaiskuna” Walkerin debyyttilevyyn, kun taas USA Todayn mukaan levyltä puuttui sen ”vire”.
1996-97: Rumor Has ItEdit
Vuonna 1996 Walker oli juuri saanut valmiiksi neljännen albuminsa kappaleet ja pelasi koripalloa ystävänsä kanssa, kun hän alkoi kokea puutumista, kasvojen kouristuksia ja kaksoiskuvia. Magneettikuvaus paljasti, että hänellä oli multippeliskleroosi (MS). Walker alkoi sittemmin muuttaa ruokavaliotaan ja hoitaa tautia päivittäisellä Copaxone-injektiolla, jolloin hänen MS-tautinsa saatiin pysäytettyä.
Niin ikään alkuvuodesta 1996 Nu Millennia Media julkaisi Self Portrait -levyn, joka sisälsi viisi Walkerin kappaletta interaktiivisessa CD-ROM-muodossa ja 30 minuuttia videomateriaalia. Tämän jälkeen hän julkaisi neljännen albuminsa, vuoden 1997 Rumor Has It, jonka hän tuotti yhdessä Stroudin kanssa. Sen nimikappaleesta, ensimmäisestä singlelohkaisusta, tuli hänen kuudes ja viimeinen listaykköseksi noussut singlelohkaisunsa samana vuonna. Muut singlet albumilta olivat numero 18 ”One, Two, I Love You” ja Top 5 -hitit ”Watch This” ja ”Then What?” sijoilla 4 ja 2. Jälkimmäinen saavutti myös sijan 65 Hot 100 -listalla, mikä oli hänen ensimmäinen merkintänsä kyseiseen listaan sitten ”What’s It to You”. Kuten hänen kolme edellistä studioalbumiaan, Rumor Has It sai platinasertifikaatin. Larry Stephens of Country Standard Time -lehdestä antoi tälle albumille enimmäkseen negatiivisen arvostelun ja kutsui kappaleita ”keksimäisiksi” lukuun ottamatta ”I Need a Margarita” -kappaletta. Myös Allmusicin Thom Owens piti albumia kaavamaisena, mutta sanoi, että Walker ”sai keskinkertaisenkin materiaalin kuulostamaan hyvältä”, ja antoi sille kolme tähteä viidestä.
1998-2000: Greatest Hits ja Live, Laugh, LoveEdit
Huhtikuussa 1998 Walker nousi listoille Earl Thomas Conleyn vuoden 1983 singlen ”Holding Her and Loving You” live-esityksellä. Tämä versio vietti yhdeksän viikkoa listoilla ja oli korkeimmillaan sijalla 68. Kuukautta myöhemmin hän debytoi kuudennentoista singlensä, ”Ordinary People”. Se oli yksi hänen Greatest Hits -albuminsa kahdesta uudesta kappaleesta; toinen uusi kappale, ”You’re Beginning to Get to Me”, debytoi elokuussa 1998 ja oli korkeimmillaan maan listalla sijalla 2 ja Hot 100 -listalla sijalla 39 tammikuussa 1999, samassa kuussa, jolloin Greatest Hits -albumille myönnettiin kultainen sertifikaatti. Myös vuonna 1998 Walker esiintyi loppuunmyydyllä keikalla Houston Livestock Show and Rodeossa.
Doug Johnson, joka seurasi Stroudia Giant Recordsin toimitusjohtajana, tuotti Walkerin vuonna 1999 ilmestyneen albumin Live, Laugh, Love. Sen tuotannosta ja myynninedistämisestä levy-yhtiön vanhempi markkinointijohtaja Connie Baer kertoi halunneensa nostaa Walkerin profiilia artistina, sillä sekä hänen että Johnsonin mielestä Walkerilla ei ollut samanlaista tunnettuutta kuin muilla artisteilla, joilla oli samankaltainen levymyynti ja listamenestys. Albumi sai alkunsa 16. sijalla country- ja 74. sijalla pop-hitistä ”She’s Always Right”, jonka kirjoitti yhdessä Lonestarin laulaja Richie McDonald. Tämän kappaleen jälkeen tuli nimikappale, joka sijoittui countryn sijalle 11 ja popin sijalle 65. Rory Lee Feekin ja Jonnie Barnettin kirjoittama ”The Chain of Love” oli albumin kolmas ja menestynein single, joka nousi countryn sijalle 3 ja Hot 100 -listan sijalle 40. Sekä se että ”Once in a Lifetime Love”, neljäs single, nousivat ensimmäistä kertaa listoille pyytämättömän soiton ansiosta, kun ”Live, Laugh, Love” oli nousemassa listoilla. ”Once in a Lifetime Love” nousi julkaisunsa jälkeen hänen alhaisimmalle singlelohkaisulleen, sijalle 50. Albumi sisälsi myös studioversion Earl Thomas Conleyn coverista.
Erlewine antoi albumille kolme tähteä Allmusicissa, jossa hän kirjoitti, että se ”ei koskaan oikein eroa edeltäjistään”, mutta ”sillä on hetkensä”. Myös Country Standard Timen Brian Wahlert piti albumia epäjohdonmukaisena ja sanoi, että ”She’s Always Right”, ”The Chain of Love” ja Conley-cover olivat albumin vahvimpia kappaleita, mutta että loput ”eivät astu uudelle maaperälle”. Billboardin Deborah Evans Price oli myönteisempi, sanomalla, että se osoitti hänen live-esitystensä energian ja että hän ”irrotti” soul-laulun ”This Time Love” -kappaleella.”
Vuoden 2000 lopulla Walker nauhoitti kaksi kappaletta Believe-levylle: A Christmas Collection, Giantin julkaiseman monen artistin joulumusiikkialbumin. Nämä kaksi kappaletta – cover-versio Elvis Presleyn kappaleesta ”Blue Christmas” ja alkuperäinen kappale ”Cowboy Christmas” – nousivat molemmat country-listan 51. sijalle ja 70. sijalle.
2001-02: Say No More ja ChristmasEdit
Walker julkaisi alkuvuodesta 2001 kahdenkymmenennenkolmannen singlensä, ”Say No More”, Giantille. Se oli ensimmäinen singlejulkaisu hänen samannimiseltä kuudennelta studioalbumiltaan, ja se oli korkeimmillaan country-listan sijalla 33. Ainoa toinen single, Jerry Kilgoren yhdessä kirjoittama ”If You Ever Feel Like Lovin’ Me Again”, ylsi sijalle 27. Jälkimmäistä kappaletta edisti Giantin emoyhtiö Warner Bros. Records Nashville, sillä Giant oli lopettanut toimintansa vuoden 2001 lopulla. Walker tuotti albumin yhdessä veteraanituottajien Byron Gallimoren ja Blake Mevisin sekä sessiokitaristi Brent Masonin kanssa. Albumi sisälsi myös kappaleen, jonka Walker kirjoitti lukiossa, ja coverin Ritchie Valensin ”La Bambasta”. Allmusicin Maria Konicki Dinoia antoi levylle kolme tähteä, ja hänen arvostelussaan sanottiin, että ”tämän albumin herkkyys on niin ilmaisuvoimaista, että se saa sinut haluamaan juosta heti ulos ja halata sitä, jota rakastat”. Country Standard Timen kriitikko Mike Clark piti sitä siirtymänä enemmän countrypop-painotteiseen soundiin ja kuvaili levyä ”täynnä huonoja sanoituksia ja ylikorostuneita tuotantokliseitä.”
Vuonna 2002 Walker kirjoitti ja nauhoitti kappaleen National Football Leaguen laajennusjoukkueelle, Houston Texansille. Kappaleen nimi oli ”Football Time in Houston”, ja sitä käytettiin joukkueen virallisena taistelulauluna sen avauskaudella. CMT:n haastattelussa hän kertoi lahjoittaneensa kappaleen Houstonin kaupungille ja laulavansa ”The Star-Spangled Bannerin” joukkueen avausottelussa joka kausi.
Vaikka hän oli lähtenyt Warner Bros:lta RCA Recordsin Nashvillen divisioonan palvelukseen toukokuussa 2002, Warner Bros. julkaisi joulumusiikkialbumin nimeltä Joulu saman vuoden syyskuussa. Se sisälsi coverin José Felicianon kappaleesta ”Feliz Navidad”, jonka Walker vei tammikuussa 2003 country-listan sijalle 49.
2003-04: A Few QuestionsEdit
Walkerin ensimmäinen singlejulkaisu RCA:lle, ”A Few Questions”, debytoi huhtikuussa 2003. Kappale vietti kaksikymmentäseitsemän viikkoa country-listoilla ja oli korkeimmillaan sijalla 9, mikä oli hänen ensimmäinen top ten -merkintänsä sitten ”The Chain of Love” kolme vuotta aiemmin. Tämä oli ensimmäinen single hänen ainoalta RCA-albumiltaan, joka oli myös nimeltään A Few Questions ja jonka hän tuotti yhdessä Jimmy Ritcheyn kanssa. Sen toinen single, ”I Can’t Sleep”, oli myös korkeimmillaan sijalla 9 vuoden 2004 alussa. Tämä kappale sisälsi taustalauluja Chely Wrightilta, jonka kanssa Walker kirjoitti sen. Kolmas ja viimeinen single oli numero 31 ”Jesus Was a Country Boy”, jonka Walker kirjoitti Rivers Rutherfordin kanssa. A Few Questions saavutti hänen toiseksi korkeimman huippunsa country-albumien listalla sijalla 3.
Erlewine arvioi albumin Allmusicissa kahdeksi ja puoleksi tähdeksi viidestä. Hän piti albumia countrypop-painotteisempana kuin Walkerin Giantille tekemiä töitä ja sanoi, että tämä äänimaailman muutos ei saanut sitä ”tuntumaan Clay Walkerin albumilta”. Dan McIntosh antoi enimmäkseen negatiivisen arvostelun Country Standard Time -lehdessä, jossa hän kirjoitti, että ”edes hänen intohimoinen laulunsa ei pysty nousemaan tämän albumin ennalta-arvattavien sanoitusten ja vaisujen sovitusten yläpuolelle.”
2005-08: SyksyKorjaus
Walker solmi kolmannen levytyssopimuksensa heinäkuussa 2005, tällä kertaa Curb Records -levy-yhtiöön kuuluvan Asylum-Curb-yksikön kanssa. Hänen ensimmäinen singlensä levy-yhtiölle, ”’Fore She Was Mama”, ylsi maaliskuussa 2007 sijalle 21. Se sisältyi hänen albumilleen Fall, jonka tuotti Keith Stegall. Albumin nimikappaleen, ”Fall”, kirjoitti Clay Mills yhdessä Mercury Recordsin entisen artistin Shane Minorin ja entisen Exile-jäsenen Sonny LeMairen kanssa. Se oli Fallin toinen singlelohkaisu, joka nousi country-listan sijalle 5 ja Hot 100 -listan sijalle 55. Kappaleen jälkeen se julkaistiin. Albumin kolmas ja viimeinen single oli ”She Likes It in the Morning”, jonka country-huippu oli numero 43. Fall sisälsi myös dueton Freddy Fenderin kanssa, Walkerin uran ensimmäisen dueton, Fenderin debyyttisinglen ”Before the Next Teardrop Falls” coverilla. Walker ja Fender nauhoittivat tämän dueton alkuvuodesta 2006; Fender kuoli keuhkosyöpään saman vuoden lokakuussa.
Erlewine antoi kolme ja puoli tähteä ja sanoi, että Stegallin tuotanto antoi levylle perinteisemmän soundin verrattuna A Few Questionsiin, ja että vaikka siinä oli joitain ”surkuhupaisia” kappaleita, se oli hänen ”nautittavin kokoelmansa vähään aikaan”. Engine 145:n arvostelija Brady Vercher arvioi sen kolmeksi tähdeksi viidestä ja kehui Walkerin laulusuoritusta, mutta sanoi, että lauluvalikoimasta ”tuntui puuttuvan kaikkea muuta kuin pörröisyyttä”. Country Standard Timen arvostelija Jeffrey B. Remz kirjoitti, että Walker osoitti ”erittäin miellyttävää country-ääntä, jossa on hyvä tunnetila” ja että tuotanto kuulosti enemmän kantrilta kuin useimmilla valtavirran esityksillä, mutta sanoi, että siinä oli useita ”geneerisiä” kappaleita.
2009-2014: She Won’t Be Lonely Long ja Best Of Clay WalkerEdit
Walkerin toinen albumi Asylum-Curbille julkistettiin ensimmäisen kerran kesäkuussa 2009. Sen ensimmäinen single, ”She Won’t Be Lonely Long”, sai viralliseksi julkaisupäiväksi joulukuun 2009, vaikka se oli noussut country-listoille jo marraskuun lopulla. Yhdeksännen albuminsa kynnyksellä Walker julkaisi laajennetun kappaleen nimeltä She Won’t Be Lonely Long. Albumi, jonka nimi oli myös She Won’t Be Lonely Long, julkaistiin 8. kesäkuuta 2010. Se sisältää coverin Alabaman vuoden 1980 singlestä ”Feels So Right”, jonka taustalaulajana on Alabaman laulaja Randy Owen. Allmusic-arvostelija Thom Jurek kehui albumin ”suoraviivaista, valtavirran nykycountrya”, mutta sanoi, että se ei heijastanut soundin muutosta Falliin verrattuna.
”She Won’t Be Lonely Long” oli korkeimmillaan vuoden 2010 puolivälissä country-listan sijalla neljä. Albumin toinen single, ”Where Do I Go From You”, julkaistiin radiolle 2. elokuuta 2010, ja ”Like We Never Said Goodbye” seurasi vuoden 2011 lopulla. Albumin neljäs single, ”Jesse James”, julkaistiin vuonna 2012 Curbin Sidewalk Records -levymerkillä. Vuonna 2014 Curb julkaisi kokoelman nimeltä The Best of Clay Walker, joka sisälsi singlet Fall ja She Won’t Be Lonely Long sekä uudelleenäänityksiä kappaleista ajalta, jolloin hän oli Giantilla.
2015-2020: Long Live the Cowboy and Show DogEdit
Marraskuussa 2015 Walker julkaisi uuden singlen nimeltä ”Right Now”. Albumi Long Live the Cowboy julkaistiin itsenäisesti tammikuussa 2019.
Huhtikuussa 2020 Walker teki sopimuksen Show Dog Nashvillen kanssa ja ilmoitti, että hänen ensimmäinen singlensä levy-yhtiölle, ”Need a Bar Sometimes”, julkaistaisiin 14. elokuuta 2020.