Charles Sumner, (s. 6.1.1811 Boston – kuollut 11.3.1874 Washington, D.C.), yhdysvaltalainen. Yhdysvaltain sisällissodan ajan valtiomies, joka omistautui ihmisten tasa-arvolle ja orjuuden lakkauttamiselle.
Harvardin oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut (1833) Sumner kampanjoi monien asioiden puolesta, muun muassa vankilauudistuksen, maailmanrauhan ja Horace Mannin koulutusuudistusten puolesta. Suurinta vaikutusvaltaansa historiaan hän käytti kuitenkin toimiessaan pitkään Yhdysvaltain Massachusettsin senaattorina (1852-74). Hän hyökkäsi katkerasti vuoden 1850 kompromissia vastaan, jolla pyrittiin tasapainottamaan pohjoisen ja etelän vaatimukset. Toukokuun 19./20. päivänä 1856 hän tuomitsi ”Kansasiin kohdistuneen rikoksen” (Kansas-Nebraska Act) ”kaikin puolin huijaukseksi” ja luonnehti sen laatijoita, senaattoreita Andrew P. Butleria ja Stephen A. Douglasia, orjuuden myrmidoneiksi (seuraajiksi). Kaksi päivää myöhemmin Etelä-Carolinan kongressiedustaja Preston S. Brooks tunkeutui senaattiin, leimasi puheen osavaltionsa ja setänsä, senaattori Butlerin, kunnianloukkaukseksi ja hakkasi sitten Sumneria ankarasti keppiä käyttäen. Kesti kolme vuotta, ennen kuin Sumner toipui pahoinpitelystä.
Sumner toimi senaatin ulkosuhdekomitean puheenjohtajana maaliskuusta 1861 maaliskuuhun 1871. Läheiset tuttavuudet Richard Cobdenin, John Brightin, William Ewart Gladstonen ja muiden eurooppalaisten johtajien kaltaisten merkittävien englantilaisten kanssa, jotka hän sai useiden Euroopan-matkojensa aikana (1837-40), antoivat hänelle epätavallisen ymmärryksen ja vaikutusvallan kansainvälisissä asioissa. Hän auttoi säilyttämään rauhan Britannian ja Yhdysvaltojen välillä suostuttelemalla presidentti Lincolnin luovuttamaan konfederaation komissaarit James M. Masonin ja John Slidellin sen jälkeen, kun he olivat jääneet vangiksi Trent-aluksella marraskuussa 1861.
Sumner vastusti presidentti Lincolnia ja myöhemmin presidentti Andrew Johnsonia sodanjälkeisessä jälleenrakennuspolitiikassa. Hän oli sitä mieltä, että kukistettu etelä oli valloitettu maakunta, joka oli perustuslain suojan ulkopuolella, ja että konfederaation osavaltioiden olisi annettava perustuslailliset takeet yhtäläisestä äänioikeudesta mustille, ennen kuin kyseiset osavaltiot voitaisiin ottaa takaisin unioniin.
Vuonna 1870 Sumner auttoi kukistamaan presidentti Ulysses S. Grantin ehdotuksen Santo Domingon liittämisestä. Tämän seurauksena Grant sai ilmeisesti aikaan sen, että Sumner erotettiin ulkosuhdekomitean puheenjohtajuudesta, mikä oli isku, joka melkein mursi Sumnerin.
Suuntautuneena suurpiirteisyyteen hävinnyttä etelää kohtaan Sumner esitti senaatin päätöslauselman (1872), jonka mukaan Yhdysvaltain armeijan rykmenttiväreihin ei saisi sijoittaa kansalaistovereiden välisten taistelujen nimiä. Reaktio hänen kotiosavaltiossaan oli välitön ja katkera. Massachusettsin lainsäätäjä tuomitsi päätöslauselman ”loukkauksena kansakunnan uskollisia sotilaita kohtaan” ja ”Commonwealthin kansan varauksettoman tuomion” saaneena. Kaksi vuotta myöhemmin lainsäätäjä kuitenkin perui päätöksensä. Pian sen jälkeen, kun Sumner oli saanut uutisen siitä, että hänet oli vapautettu syytteistä, hän sai kohtalokkaan sydänkohtauksen.