Jos olet kuten monet ihmiset Yhdysvalloissa, olet ehkä miettinyt vain vähän yhtä nopeimmin kasvavista roturyhmistä – monirotuisia ihmisiä. Ihmiset, joilla on sekarotuinen syntyperä, voivat samaistua monin tavoin. Jotkut sekarotuiset ihmiset identifioivat itsensä vain yhteen kahdesta tai useammasta roturyhmästä, jotkut eivät identifioi itseään mihinkään roturyhmään, ja taas toiset identifioivat itsensä vahvasti monirotuiseksi.
Jacqueline Chen ja minä olimme kiinnostuneita ymmärtämään, miksi jotkut sekarotuiset ihmiset väittävät monirotuisen identiteetin olevan vahvempi kuin muut sekarotuiset ihmiset. Mikä saattaa johtaa siihen, että joidenkin ihmisten monirotuiset identiteetit ovat keskeisempiä ja tärkeämpiä heidän yleisen minäkäsityksensä kannalta? Kahdessa tutkimuksessa selvitimme, miten kahdenlaiset sosiaaliset kokemukset liittyivät monirotuisen identifikaation voimakkuuteen 354 sekarotuisella henkilöllä.
Ensiksi tarkastelimme tutkimushenkilöiden kertomuksia muiden ihmisten kommenteista heidän ulkonäöstään. ”Mikä sinä olet?” on kysymys, jonka sekarotuiset ihmiset kuulevat usein. Lisäksi tätä kysymystä seuraa usein kysymyksiä siitä, mitä rotua monirotuinen henkilö ”oikeasti on”. Näiden kokemusten mukaisesti esitimme osallistujille kysymyksiä siitä, pitivätkö muut ihmiset heitä rodullisesti monitulkintaisina.
Kysyimme myös monirotuisilta ihmisiltä, kuinka usein muut ihmiset antoivat palautetta siitä, että heidän ulkonäkönsä ei ollut sopusoinnussa heidän rodullisen taustansa kanssa. Kysyimme heiltä esimerkiksi: ”Kuinka usein ihmiset ilmaisevat hämmästystä, kun paljastat rodullisen/etnisen taustasi?”. Osallistujat, jotka saivat palautetta siitä, että heidän rotuun perustuva ulkonäkönsä ei ollut sopusoinnussa heidän taustansa kanssa, identifioivat itsensä vahvemmin monirotuisiksi kuin ne, jotka eivät kokeneet tällaista palautetta. Jos siis monet ihmiset kertovat Olivialle olevansa yllättyneitä siitä, että hänellä on sekä mustat että valkoiset sukujuuret, tämä lisää todennäköisyyttä, että Olivia identifioi itsensä vahvasti monirotuiseksi.
Kysyimme osallistujilta myös heidän kokemuksistaan rotusyrjinnästä, mukaan lukien kuinka usein he kokivat syrjäytymistä, epäoikeudenmukaista kohtelua tai ennakkoluuloja eri roturyhmien jäsenten taholta. Niiden ihmisten keskuudessa, jotka eivät ole sekarotuisia, tutkimukset osoittavat, että syrjintää kokeneiden kertomusten ja vahvemman rodullisen identifikaation välillä on vahva yhteys. Toisin sanoen ihmiset, jotka kertovat kokeneensa enemmän rotusyrjintää, pitävät rotuidentiteettiään tärkeämpänä itsetuntonsa kannalta.
Sekarotuisten ihmisten kohdalla syrjintä tai syrjäytyminen voi kuitenkin tulla monista eri lähteistä, myös ihmisiltä, joita he saattavat pitää ryhmänsä jäseninä. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun aasialais-musta monirotuinen henkilö kokee itsensä syrjäytetyksi aasialaisen henkilön toimesta. Tutkimme, onko monirotuisen henkilön kanssa rodullisen taustan jakavien ryhmien (eli rodullisen sisäisen ryhmän jäsenten) harjoittamalla syrjinnällä erityisen suuri merkitys siihen, identifioivatko ihmiset itsensä monirotuisiksi. Tuloksemme osoittivat, että henkilöt, jotka raportoivat enemmän syrjintää rotuun kuuluvien ryhmien jäsenten taholta, identifioivat itsensä todennäköisemmin monirotuisiksi. Jos esimerkiksi Tiger Woods (jolla on Amerikan intiaanien, aasialaisten, mustien ja valkoisten rodullinen tausta) kokisi syrjintää näiden roturyhmien taholta, hänellä olisi suurempi todennäköisyys identifioitua vahvasti monirotuiseksi.
Mutta asiat eivät olleet aivan näin yksinkertaisia. Kokemukset, joita monirotuiset ihmiset kertoivat saaneensa rodunulkoisten ryhmien jäsenten (muiden kuin oman ryhmänsä jäsenten) kanssa, olivat myös yhteydessä heidän monirotuiseen identiteettiinsä. Tässä tapauksessa kuitenkin ihmiset, jotka kokivat enemmän syrjintää rotuun kuulumattomien ryhmien taholta, osoittivat yleensä heikompaa – ei vahvempaa – monirotuista identifikaatiota. Jos esimerkiksi Tiger Woods koki kokevansa paljon syrjintää latinoiden taholta – ryhmä, jonka kanssa hänellä ei ole yhteistä rodullista tai etnistä taustaa – hän koki vähemmän todennäköisesti, että hänen monirotuinen identiteettinsä oli tärkeä hänen itsetuntemukselleen.
Tutkimuksemme osoitti, että muiden ihmisten kommentit ja kysymykset ulkonäöstä sekä koettu syrjintä tiettyjen roturyhmien taholta ovat yhteydessä siihen, kuinka vahvasti sekarotuiset ihmiset identifioituvat monirotuiseksi. Meidän kaltaisissamme tutkimuksissa on vaikea sanoa varmasti, mikä aiheuttaa mitäkin. Tarkastellaan vain yhtä esimerkkiä – saako rasistisen vitsin kohteeksi joutuminen rotuun kuuluvan ryhmän jäsenen taholta ihmiset identifioitumaan vahvemmin monirotuiseksi? Vai tekeekö vahva monirotuinen identiteetti ylipäätään todennäköisemmäksi sen, että ihmiset kokevat tai havaitsevat syrjintää sisäisen ryhmän jäsenten taholta? Tähän kysymykseen vastaaminen vaatii paljon tulevaa tutkimusta.
Rotuidentiteetti on enemmän kuin kokoelma ruutuja, jotka ihmiset rastittavat kyselyssä – se voi toimia sosiaalisen yhteyden muotona muihin ja tarjota ihmisille syvän merkityksen tunteen. Yhdenmukaisesti sen ajatuksen kanssa, että rotu on sosiaalinen konstruktio, tuloksemme korostavat niitä ihmissuhteiden välisiä ja sosiaalisia elementtejä, jotka liittyvät siihen, kuinka vahvasti sekarotuiset henkilöt identifioivat itsensä monirotuisiksi.
Voit siis ennen kuin kysyt kysymyksiä, kuten ”Mikä sinä olet?” tai ”Hetkinen, oletko sinä latina?”, miettiä, että toisiin ihmisiin kohdistetuilla kommenteillamme voi olla tahattomia psykologisia vaikutuksia. Uteliaisuus on normaalia, mutta jos todella haluat tutustua ihmiseen, voi olla hyvä idea odottaa, että hän tuo esiin tärkeän kysymyksen rodusta ja identiteetistä. Nykyisessä yhä monirotuisemmassa maailmassa voi olla yhtä tärkeää olla olettamatta, että henkilön fyysinen ulkonäkö on aina vahvasti yhteydessä hänen rodulliseen identiteettiinsä.
Lisälukemista
Gaither, S. E. (2015). ”Sekalaiset” tulokset: Monirotuiset tutkimukset ja identiteettitutkimukset. Current Directions in Psychological Science, 24(2), 114-119. https://doi.org/10.1177/0963721414558115
Norman, J. B., & Chen, J. M. (2019). ”Olen monirotuinen”: Monirotuisen identifikaation voimakkuuden ennustajat sekarotuisten syntyperäisten henkilöiden keskuudessa. Self & Identity. https://doi.org/10.1080/15298868.2019.1635522
Shih, M., & Sanchez, D. T. (2005). Näkökulmia ja tutkimuksia usean rodullisen identiteetin omaamisen myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. Psychological Bulletin, 131, 569-591. doi:10.1037/0033-2909.131.4.569
Vinluan, A. C., & Remedios, J. D. (2019). Keitä monirotuiset pitävät osana rodullista in-ryhmäänsä? Social Psychological and Personality Science https://doi.org/10.1177/1948550619876639
Jasmine Norman on sosiaalipsykologian jatko-opiskelija Utahin yliopistossa. Hän tutkii ihmiskäsitystä ja sosiaalista identiteettiä.