CBT lapsille: 14 tapaa, joilla kognitiivinen käyttäytymisterapia voi hyödyttää lapsia

Lasten auttaminen tulemaan tietoisiksi tavoista, joilla ajatukset voivat vaikuttaa tunteisiin ja käytökseen, on yksi arvokkaimmista oppitunneista, joita voimme testamentata.

Aikana, jolloin sosiaalinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kehitys on nopeaa, haitallisen ajattelun ja ajattelun taustalla olevien uskomusten uudelleenmuotoilu on olennainen osa lapsuudessa koettujen emotionaalisten ja henkilökohtaisten haasteiden selvittämistä.

Kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) voi auttaa lapsia uudelleenmuotoilemaan sitä, miten he tunnistavat, tulkitsevat ja arvioivat emotionaalisia ja käyttäytymisreaktioitaan negatiivisiin kokemuksiin.

Toteaminen, että tunteita ja käyttäytymistä voidaan säädellä ja hallita, on voimaannuttavaa ja voi johtaa itsehillinnän, tunteiden säätelyn, selviytymistaitojen ja tunnetietoisuuden paranemiseen tässä kriittisessä kehitysvaiheessa.

Seuraavassa artikkelissa tutustutaan lasten kognitiivis-behavioraalisen terapian tutkimukseen ja tehokkuuteen, lapsuuden ja teini-ikäisten ongelmiin, joita CBT voi auttaa käsittelemään, sekä hyötyihin, joita CBT:n käyttäminen lasten ja nuorten kanssa tuo mukanaan.

Etukäteen ajattelimme, että haluaisit ehkä ladata 3 positiivista CBT-harjoitusta ilmaiseksi. Näissä tieteeseen perustuvissa harjoituksissa saat yksityiskohtaisen käsityksen Positiivisesta CBT:stä ja saat työkalut, joilla voit soveltaa sitä terapiassasi tai valmennuksessasi.

Voit ladata ilmaisen PDF-tiedoston täältä.

Onko CBT tehokas terapiamuoto lapsille?

Kognitiivisen käyttäytymisterapian ytimessä ovat ihmisen psykopatologiaa käsittelevät käyttäytymis- ja kognitiiviset teoriat. Kohdistamalla useita mahdollisen haavoittuvuuden alueita kehitykseen perustuvilla strategioilla ja joustavilla interventiopoluilla CBT on osoittautunut tehokkaaksi hoitomuodoksi monenlaisiin aikuisten psykologisiin ongelmiin.

Viime vuosina kasvava todistusaineisto tukee myös CBT:n vaikuttavuutta lasten ja nuorten kohdalla lukuisissa tiloissa, kuten muun muassa; masennuksessa, yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä, pakko-oireisessa häiriössä, koulufobiassa, syömishäiriöissä, itsensä vahingoittamisessa ja käytöshäiriöissä (Scott, 2010).

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisin psykopatologinen sairausmuoto lapsilla ja nuorilla (Abbo ym., 2013). Lapsilla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (Generalized Anxiety Disorder, GAD) oireet ilmenevät usein omasta ja läheisten terveydestä, koulusta, muiden mielipiteistä ja sosiaalisista asioista murehtimisena.

Potentiaalisten negatiivisten lopputulosten murehtiminen yhdistettynä alikehittyneeseen kykyyn selviytyä niistä voi olla nuorille monin tavoin vahingollista.

Kliinisissä tutkimuksissa on todettu CBT:n vaikuttavuus ahdistuneisuushäiriöihin sairastuneiden lasten hoidossa. Reinecke, Dattilio, & Freeman (2003) havaitsivat, että 55-65 % lapsista ei enää täyttänyt ahdistuneisuushäiriön kriteerejä hoidon jälkeen.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat lisäksi, että CBT:llä voidaan potentiaalisesti auttaa jopa hyvin nuoria lapsia (alle 7-vuotiaita) hallitsemaan keskivaikeaa ahdistuneisuutta.

Beck (1979) esitti, että masentuneilla yksilöillä on luonteenomaisia ajattelutapojaan ja uskomuksiaan, jotka ylläpitävät heidän masentunutta mielialaansa ja käyttäytymistään. Masentuneina ihmisillä on taipumus muistaa huonot asiat, joita heille on tapahtunut, jättäen usein huomiotta hyvät asiat.

Target (2002) totesi, että noin 30-40 prosenttia nuorista kokee jossain vaiheessa suuren masennushäiriön episodin, ja vahvimmat riskitekijät ovat geneettinen alttius masennukselle ja altistuminen psykososiaaliselle stressille, kuten vanhempien avioerolle, surulle ja hyväksikäytölle.

CBT:n tavoitteena on tunnistaa ja korvata negatiiviset ajatukset käyttämällä positiivisia käyttäytymistaitoja positiivisen mielialan ja terveiden ihmissuhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi.

Garber et al, (2014) tutkivat masennuskasvatuksen ja CBT:n yhdistämisen vaikutusta lasten ja nuorten hoidossa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että ryhmämuotoiset CBT-ohjelmat vähensivät masennuksen esiintyvyyttä hoidetuilla nuorilla 12 kuukauden jälkeen, mikä osoittaa, että koulupohjainen CBT-preventio voi olla lupaava lähestymistapa nuorille, jotka raportoivat runsaasti masennusoireita.

Multikomponenttinen CBT voi johtaa ADHD:tä sairastavilla lapsilla korjautumiseen, uudelleenmäärittelyyn ja uudelleenkoulutukseen (Braswell & Bloomquist, 1991). Korostaen yhteistoiminnallisen tavoitteenasettelun sekä vihanhallinnan ja sosiaalisten taitojen harjoittelun tarvetta Braswell & Bloomquist totesi, että ADHD:sta kärsivien lasten ja nuorten CBT on hyödyllisintä ryhmähoidoissa, joissa on mukana perhe ja opettajat.

Mitä lapsuuden ja teini-ikäisten ongelmia CBT:llä voidaan parhaiten käsitellä?

Kognitiivis-behavioraalinen terapia haastaa maladaptiiviset ajatukset ja hyödyttömät käyttäytymismallit – korvaa ne realistisemmilla ajattelumalleilla ja sopeutuvammilla selviytymisstrategioilla (Scott, 2010).

Näillä sopeutumisilla voidaan saada aikaan muutoksia useiden lapsuuteen ja nuoruuteen liittyvien ongelmien oireisiin.

Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat suhteellisen yleisiä ja vakavia psykologisia häiriötiloja, jotka ilmaantuvat tavallisesti murrosiässä. Noin 40-60 % 6-12-vuotiaista tytöistä ilmaisee huolta painostaan, ja noin 13 % kärsii syömishäiriöstä 20 ikävuoteen mennessä (Smolak, 2011).

Syömishäiriöihin sairastuneista murrosikäisistä pojista tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että syömishäiriöiden esiintyvyys on lisääntymässä, ja pojat joutuvat yleisimmin sairaalahoitoon syömishäiriön vuoksi 13-vuotiaina (Stice, Marti, Shaw, & Jaconi, 2010).

Syömishäiriöiden kognitiivis-behavioraalinen terapia käsittelee vääristyneitä ajatuksia painosta ja minäkuvasta jatkuvan kognitiivisen uudelleenjärjestelyn avulla.

Nuoret, joilla oli toistuvia ahmimishäiriöitä, osoittivat pidättäytyvänsä ahmimisesta CBT-ryhmähoidon jälkeen. Lisäksi nuorille sovitettu CBT-hoito on osoittanut merkittäviä parannuksia painonnousussa, painon ylläpitämisessä ja syömishäiriöiden vähenemisessä 60 viikon seurannassa (Kass, Kolko, & Wilfley, 2013).

Oppositionaalinen uhmakkuushäiriö

Häiritsevä käyttäytyminen, kuten vihanpurkaukset ja aggressiivisuus, ovat yleisimpiä syitä, joiden vuoksi lapsuusikäiset joutuvat mielenterveydenhuollon poliklinikoiden vastaanotolle (Sukhodolsky ym, 2016).

Oppositionaalinen uhmakkuushäiriö (ODD) on toistuva negatiivisen, uhmakkaan ja vihamielisen käyttäytymisen malli auktoriteettihahmoja kohtaan.

Lapsilla, joilla on ODD, voi esiintyä monenlaista ongelmakäyttäytymistä, joka vaihtelee fyysisestä aggressiivisuudesta, tuhovoimaisuudesta, uhmakkuudesta, suuttumuksesta ja vihamielisestä käyttäytymisestä ikätovereihin, vanhempiin, opettajiin ja muihin auktoriteettihahmoihin nähden (Lochman, 2011).

CBT:n on osoitettu vähentävän ODD:tä merkittävästi, sillä se tarjoaa menetelmiä, joiden avulla lapsi voi oppia ratkaisemaan ongelmia ja kommunikoimaan hallitusti. Battagliese (2015) havaitsi, että aggressiivisen käyttäytymisen väheneminen oli suurempaa, kun hoitoa annettiin lapsille luotettavan vanhemman tai huoltajan läsnä ollessa.

Tarkoituksellinen itsensä vahingoittaminen

Toistuva tarkoituksellinen itsensä vahingoittaminen (DSH) alkaa tavallisesti varhaisnuoruusvuosien aikana, ja se on vahvasti yhteydessä itsemurhaan (Hawton ym., 2015). DSH:n keskimääräisen elinikäisen esiintyvyyden arvioidaan vaihtelevan 7,5-8 %:sta esinuorilla ja nousevan 12-23 %:iin nuorilla (Washburn ym., 2012).

DSH-käyttäytyminen voi vaihdella toistuvasta pään lyömisestä (yleisemmin havaittavissa pienillä lapsilla) tahalliseen itsemyrkytykseen ja viiltelyyn.

Kognitiivis-behavioraaliset terapiat ovat lupaavia DSH:n hoidossa – erityisesti dialektinen käyttäytymisterapia (DBT), CBT:n modifioitu muoto, jossa keskitytään taitoihin, kuten tarkkaavaisuuteen, tunteiden säätelyyn ja ahdingon sietämiseen.

Taylorin ym. tutkimus (2011) osoitti DSH-käyttäytymisen merkittävää paranemista nuorilla 8-12 yksilöllisen DBT-hoidon jälkeen. Ratkaisevaa oli, että hoidon aikana saavutettu edistys säilyi seurannassa.

Alhainen itsetunto

Alhainen itsetunto on yhdistetty useisiin eri psykiatrisiin diagnooseihin, kuten masennukseen, pakko-oireiseen häiriöön, syömishäiriöihin, itsensä vahingoittamiseen ja päihteiden väärinkäyttöön (McManus, Waite, & Shafran, 2009).

Taylor & Montgomery (2007) arvioi kognitiivis-behavioraalisen terapian tehokkuutta 13-18-vuotiaiden masentuneiden nuorten itsetunnon parantamisessa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että interpersoonalliseen terapiaan verrattuna CBT näytti olevan tehokas hoito nuorten itsetunnon parantamisessa.

Bedwetting

Bedwetting, joka tunnetaan kliinisesti nimellä Nocturnal Enuresis, on potentiaalinen alhaisen itsetunnon lähde, ja se on yhdistetty tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin.

Vuoteenkastelun esiintyminen on yleisintä nuoremmilla lapsilla, mutta 12-15-vuotiailla lapsilla sen esiintyvyyden arvioidaan olevan noin 3 % (NICE, 2010).

Ronen (1992) havaitsi, että kognitiivisella käyttäytymisterapialla hoidetut lapset ja nuoret olivat todennäköisemmin kuivia kolmen peräkkäisen viikon ajan verrattuna niihin, jotka eivät saaneet hoitoa.

Lisäksi CBT:tä saaneilla oli pienempi todennäköisyys uusiutua verrattuna koehenkilöihin, jotka käyttivät enureesihälytintä – yleisesti hyödynnettyä menetelmää sängyn kastelun hoidossa. CBT voi myös auttaa parantamaan sängyn kasteluun liittyviä oireita, kuten huonoa itsetuntoa, ahdistusta ja häpeää.

Kiusaaminen

Kiusaaminen on laajalle levinnyt ilmiö lasten ja nuorten keskuudessa. Lapsuuden kiusaamisen uhreille on ominaista vallan epätasapaino, aggressiivinen käyttäytyminen ja toistuva tahallinen ”vahingoittaminen”, ja heillä on suurempi riski unihäiriöihin, itsensä vahingoittamiseen, ahdistuneisuuteen ja masennukseen (Wolke & Lereya, 2015).

Berry & Hunt (2009) testasi CBT-interventioiden vaikuttavuutta koulukiusaamista kokeville murrosikäisille pojille. CBT:n havaittiin vähentävän merkittävästi itse raportoitua ahdistusta ja masennusta, jotka liittyivät kiusatuksi tulemiseen, ja intervention hyödyt säilyivät kolmen kuukauden seurannassa.

Aineiden väärinkäyttö

12-17-vuotiaat ovat kriittinen riskiaika päihteidenkäytön aloittamiselle nuorilla (UNODC, 2018). Monet nuoret käyttävät huumeita selviytyäkseen sosiaalisista ja psykologisista haasteista, joita he saattavat kokea kehityksensä eri vaiheissa nuoruudesta aikuisuuteen.

Tutkimukset osoittavat, että CBT on tehokas nuorten päihteiden väärinkäytön hoidossa.

Kognitiivis-behavioraalisen terapian yhdistäminen motivoivaan vahvistusterapiaan on kuitenkin yhtä tehokasta, mutta sillä varmistetaan myös, että teini-ikäiset asiakkaat ovat motivoituneita muuttamaan käyttäytymistään ja sitoutuneita hoitoon jo ennen CBT:n aloittamista (Hogue ym. 2014) (Hogue ym. 2014).

Tutkimus CBT:n käyttämisestä lasten ja nuorten kanssa

Kognitiivis-behavioraalinen terapia nousi esiin 1970-luvun puolivälissä ja lopussa. Olemassa olevien käyttäytymisinterventioiden asteittainen laajentaminen ja kehittäminen johti lopulta nykyisin tuntemaamme monipuoliseen ja laajasti harjoitettuun CBT:hen (Benjamin ym., 2012).

Alun perin aikuisten kanssa käytettäväksi kehitettyä CBT:tä varten oli tärkeää miettiä, millä tavoin CBT:tä voitaisiin parhaiten mukauttaa lasten ja nuorten kanssa käytettäväksi.

Kognitiivisen kehityksen keskeiset teoriat viittaavat siihen, että siihen mennessä, kun useimmat lapset saavuttavat teini-iän, he ovat kognitiivisesti valmiita käsittelemään abstrakteja käsitteitä, ymmärtämään, että niitä voidaan manipuloida ja niistä voidaan keskustella, ja vertailemaan eri lähteistä saatua tietoa päätösten tekemiseksi (Piaget, 1952).

Durlak et al. (1991) tekivät laajan meta-analyysin iän vaikutuksista CBT:n tehokkuuteen. Analyysi 64 tutkimuksesta, joihin osallistui 4-13-vuotiaita lapsia, osoitti, että vaikka CBT oli tehokasta kaikissa ikäryhmissä, muodollisessa operationaalisessa vaiheessa (noin 11-13-vuotiaiden ikäryhmässä) olevilla lapsilla vaikutuksen suuruus oli kaksinkertainen verrattuna nuoremmilla preoperationaalisessa vaiheessa olevilla lapsilla saatuun vaikutuksen suuruuteen.

Tämän analyysin tulokset viittaavat siihen, että CBT:n tehokkuus edellyttää materiaalin mukauttamista ja esittämistä sopivalla kehitystasolla. Näin abstraktit käsitteet voitiin kääntää yksinkertaisiin ikätasolle sopiviin välineisiin, kuten taiteeseen tai leikkiin (Vostanis ym., 1996).

Aikuisille tarkoitettu CBT on pääasiassa verbaalinen prosessi, lasten kanssa käytettäväksi lähestymistapaa voidaan muuttaa siten, että siihen sisällytetään yksinkertaisempaa kieltä, metaforia ja visuaalisia apuvälineitä. Metaforat tarjoavat vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden avulla uudet ja monimutkaiset käsitteet voidaan esittää lapsille konkreettisesti ja ymmärrettävästi.

Barrett ym. (2000) kuvasivat epäsuotuisia ajatuksia ”ajatusten tunkeutujiksi”, joita lapsia rohkaistaan tuhoamaan, kun taas Williams ym. (2002) käyttivät vertausta ärsyttävästä laulusta, joka ponnahtaa jatkuvasti mieleen selittääkseen tunkeilevia ajatuksia.

Nykylapset ja -nuoret ovat ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat aidosti aikuistuneet teknologiavetoiseen maailmaan. Kun tietokoneista, älypuhelimista, kannettavista tietokoneista ja tietokonepeleistä on tullut osa jokapäiväistä elämää, tutkijat tutkivat, voisiko tutun teknologian käytöstä olla hyötyä nuorten psykologisessa hoidossa.

Vaikka tietokonepohjaisiin CBT-hoitoihin suhtaudutaan usein ristiriitaisesti ja skeptisesti, alustavat tutkimukset viittaavat siihen, että teknologia voi tarjota mahdollisuuksia tehostaa kasvokkain tapahtuvaa CBT-harjoittelua ja tavoittaa lapsia, joille terapiaan osallistuminen ei ole mahdollista (Donovan, Spence, & March, & March, 2012).

Marchin ym. (2012) tuoreessa tapaustutkimuksessa tutkittiin internetpohjaisen CBT-ohjelman tehokkuutta ahdistuneisuushäiriöihin 4-vuotiaalla tytöllä. Ohjelma koostui kymmenestä lapsen istunnosta ja kuudesta vanhemman istunnosta, joiden aikana lapsen ja vanhemman vastaukset nauhoitettiin verkossa.

Näihin pääsi sitten käsiksi lasten terapeutti, joka tarkisti vastaukset ja lähetti säännöllisesti vahvistavia, rohkaisevia ja auttavia viestejä. Hoidon jälkeen koehenkilö ei ollut enää valikoivasti mykkä ja ahdistuneisuuden tasot olivat laskeneet.

Vaikka viimeaikaiset tutkimukset teknologiapohjaisesta CBT:stä ovat osoittaneet mahdollisia hyötyjä, teknologiapohjaisen CBT:n tehokkuutta ei ole vielä osoitettu, eikä se suinkaan sovellu jokaiseen tapaukseen.

14 Hyödyt kognitiivisen käyttäytymisterapian käytöstä lasten ja nuorten kanssa

1. Kognitiivinen käyttäytymisterapia parantaa itsehillintää, käsityksiä henkilökohtaisesta tehokkuudesta, rationaalisia ongelmanratkaisutaitoja, sosiaalisia taitoja ja osallistumista toimintoihin, jotka tuovat mielihyvän tunnetta tai mestaruuden tunnetta (Clabby, 2006).
2. 7-15-vuotiailla lapsilla ahdistus voi vähentyä, selviytymistaidot lisääntyä ja tunnetietoisuus ja -säätely parantua CBT-hoidon jälkeen (Suveg ym., 2009).
3. CBT voi antaa lapsille tarvittavat taidot ymmärtää tunteitaan ja selviytyä niistä: lapsilla ja nuorilla, jotka pystyvät tehokkaasti hallitsemaan tunteitaan, on 60 prosenttia pienempi todennäköisyys sairastua mielenterveyden häiriöihin myöhemmässä elämässään (University of Cambridge, 2011).
4. Traumakeskeinen CBT parantaa merkittävästi PTSD:n oireita ja vähentää väärinkäytöksiin liittyvää masennusta, häpeää ja haitallista seksuaalista käyttäytymistä alle 7-vuotiailla lapsilla (Cohen, Deblinger, Mannarino, & Steer, 2004). Cohen ym. (2004) havaitsivat myös, että vanhemman tai huoltajan osallistuminen TF-CBT:hen johti traumatisoituneilla lapsilla merkittävästi suurempiin parannuksiin ihmissuhteiden välisen luottamuksen ja koetun uskottavuuden osalta.
5. Ryhmämuotoisen CBT:n on osoitettu parantavan ilmaisutaitoa ja sosiaalisia taitoja samalla kun se vähentää sosiaalista ahdistuneisuutta ja itseraportoitua yksinäisyyttä nuorilla aikuisilla, joilla on autismia ja jotka ovat iältään 11-18 vuotiaita, ja jotka ovat itse raportoineet olevansa autismin kirjon lapsia ja nuoria lapsia (PenCRU, 2017).
6. CBT:tä voidaan mukauttaa siten, että lapset, jotka eivät voi tai halua verbalisoida, voivat ilmaista tunteitaan muita keinoja käyttäen.
7. Koulupohjaisten CBT-ohjelmien tarkastelussa havaittiin parannuksia resilienssissä, positiivisessa ajattelussa, lisääntyneessä kontrollin tunteessa sekä negatiivisen itsekeskustelun ja ei-tuotannollisten selviytymisstrategioiden vähenemisessä (Cunningham, Brandon & Frydenberg, 1999).
8. CBT voi parantaa keskivaikeaa tai vaikeaa vihaa, ärtyneisyyttä ja fyysistä aggressiota lapsilla ja nuorilla (Sukhodolsky, 2016). CBT:n aikana lapset voivat oppia säätelemään turhautumista, parantaa sosiaalisia ongelmanratkaisutaitoja ja roolipelata itsevarmuutta lisääviä käyttäytymismalleja, joita voidaan käyttää konfliktien aikana aggression sijasta.
9. CBT on joustava, ja interventioita voidaan mukauttaa potilaan kehitysvaiheeseen, jotta tiettyjä häiriöitä voidaan hoitaa ikäkaudelle sopivin menetelmin.
10. Kognitiivis-behavioraalista leikkiterapiaa (CBPT) voidaan käyttää selektiivisen mutismin, ahdistuneisuushäiriöiden, eroahdistuksen, seksuaalisen hyväksikäytön, uniongelmien, näyttelemiskäyttäytymisen ja vanhempien avioeron vaikutusten hoidossa pienillä lapsilla (Knell, Wozner, & Rahav, 1999). CBPT:n aikana käytetään ikään sopivia välineitä näyttelemään skenaarioita, jotka kuvaavat terveellisiä tapoja käsitellä negatiivisia tunteita, mikä auttaa lapsia oppimaan uusia tapoja selviytyä traumasta.
11. Kroonisesta migreenistä kärsivien lasten kohdalla CBT:n käyttö yhdistettynä lääkehoitoon johti suurempaan päänsäryn esiintyvyyden ja migreeniin liittyvän työkyvyttömyyden vähenemiseen verrattuna pelkkään lääkehoitoon (Powers ym., 2013).
12. Lasten ja nuorten uneen voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten biologiset tekijät, stressi, lisääntyvät koulu- ja sosiaaliset velvoitteet. CBT:n on osoitettu parantavan merkittävästi unen alkamislatenssia, unen alkamisen jälkeisen heräämisen tapauksia, kokonaisuniaikaa ja unen tehokkuutta (de Bruin ym., 2014).
13. CCBT:n ahdistukseen liittyvän koulusta kieltäytymisen hoidossa on osoittanut kliinisesti merkitseviä parannuksia 88 %:n osallistujien koulunkäyntiin pienessä ”koulusta kieltäytymistä” koskevassa tutkimuksessa. Viiden vuoden seurannassa 76 % osallistujista osoitti normaalia koulunkäyntiä eikä tarvinnut lisähoitoa koulukieltäytymiskäyttäytymisen vuoksi (King ym., 2001).
14. CBT on yhtä tehokas lasten ja nuorten pakko-oireisen häiriökäyttäytymisen hoito kuin pelkkä lääkehoito; se vähentää lapsuusiän pakko-oireisen häiriökäyttäytymisen oireita 12 viikkoa kestäneen ohjelman aikana, ja pysyvää parannusta havaittiin 9 kuukauden seurannassa (Asbahr ym., 2005).

A Take Home Message

Kognitiivis-behavioraalinen terapia voi auttaa lapsia muokkaamaan uudelleen käsityksiään – ja reaktioitaan – negatiivisista tunteista ja kokemuksista. CBT:ssä ei ole kyse negatiivisten tunteiden hävittämisestä kokonaan, vaan se tarjoaa pikemminkin keinoja, joilla lapset voivat alkaa ymmärtää, että tunteet menevät ohi, aivan kuten synkkä pilvi aurinkoisena päivänä.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia voi ajan mittaan ohjata lapsia luomaan realistisempia versioita tilanteista ja tarjota tarvittavat työkalut niiden käsittelemiseen. Sen sijaan, että välttelisit tai hyväksyisit ne totuuksina, negatiiviset tunteet ja kokemukset voidaan tunnistaa, ymmärtää ja niihin voidaan reagoida tuottavammilla ja myönteisemmillä tavoilla.

Toivomme, että tämä artikkeli oli sinulle hyödyllinen. Jos haluat lisätietoja, älä unohda ladata ilmaiseksi 3 positiivista CBT-harjoitustamme.