Valerie Cumming, C.W. Cunnington ja P.E. Cunnington kirjoittavat The Dictionary of Fashion History -teoksessa (2010):
”Termiä ”bustle” käytettiin vasta noin vuonna 1830: se on nykyään tavallinen nimitys laitteelle, jolla hame työnnetään ulos vyötärön takaosasta.” (34-35)
Phyllis Tortora ja Sandra Keiser kirjoittavat teoksessa The Fairchild Dictionary of Fashion (2014):
”Tyyny, pehmuste tai teräsjousien järjestely, joka luo vyötärön alapuolelle pyöristetyn ulokkeen naisen mekon takaosaan.” (464)
Encyclopedia of Clothing and Fashion (2004) mukaan:
”Naisellisen takapuolen liioittelu on ollut länsimaisessa muodissa ajoittainen teema usean sadan vuoden ajan. Seitsemännentoista vuosisadan lopun ja kahdeksastoista vuosisadan alun mantujen (väljästi istuvien pukujen) taakse vedetyt ylähameet korostivat tätä aluetta, ja pehmusteet tai ”korkkirumpsut” tukivat joskus 1770-luvun lopun ja 1780-luvun paisutettuja tyylejä. Jopa 1800-luvun alun uusklassisissa puvuissa oli usein pieni selkäpehmuste – niin sanottu keinotekoinen kyttyrä -, joka antoi korkeavyötäröiselle linjalle siroa virtausta. Kun vyötäröt madaltuivat ja hameet levenivät, pehmuste säilyi, ja 1820-luvun lopulla sitä kutsuttiin bustleksi.”
Encyclopedia of World Dress and Fashion -teoksessa (2010) bustle määritellään seuraavasti:
”1860-luvun alkupuolelle asti krinoliinihäkkyröinti säilytti kuperan muotonsa, sen ympärysmitta kasvoi ja se oli monien satiiristen pilapiirrosten inspiraatio. Tämän jälkeen se alkoi litistyä edestä, ja 1860-luvun loppupuolelta lähtien bustle-rakenteita käytettiin pitämään hameet takana. 1870-luvun alkupuolella alettiin käyttää yleisemmin turneja (bustles). Niissä käytettiin monenlaisia materiaaleja, kuten metalli-, ruoka- tai valaanluu-renkaita tai kudottuja hevosenhiuspäärmeitä. Bustlet katosivat kahden tai kolmen vuoden kuluttua, mutta palasivat muotiin liioitellummassa muodossaan 1880-luvun alusta alkaen. Sen jälkeen ne kasvoivat suuriksi vaakasuoriksi ulokkeiksi. Jotkin niistä, kuten savupiippurintaliivit, oli suunniteltu niin, että ne kaatuivat käyttäjän istuessa. Kaikki rintaliivit vaativat naisia istumaan sivuttain tuoleilla, ja ne aiheuttivat myös horjuvan vaikutuksen kävellessä.”