Vuonna 1989 Saksassa oli 5000 Yhdysvaltain armeijan panssarivaunua. Seuraavien 25 vuoden aikana amerikkalaisjoukkoja vähitellen vähennettiin Euroopassa. Vuoteen 2013 mennessä viimeinen Saksassa sijainnut amerikkalainen panssariprikaati oli lakkautettu, ja Eurooppaan jäi nolla Yhdysvaltain armeijan panssarivaunua. Vuonna 2014 Venäjä liitti Krimin, ja vanha kilpailu alkoi uudelleen. Yhdysvallat vastasi Euroopan pelotevaikutusaloitteella, joka kierrättää jatkuvasti Yhdysvaltain armeijan panssariprikaatia Keski- ja Itä-Euroopan läpi operaatio Atlantic Resolve -operaation puitteissa. Samanaikaisesti Nato vastasi tehostetun etupainotteisen läsnäolon taisteluryhmien rotaatioilla Baltiassa ja Puolassa.
Jatkuvista rotaatioista huolimatta Puolan puolustusministeriö pyysi hiljattain amerikkalaisen panssaridivisioonan pysyvää sijoittamista Puolan maaperälle. Tämä kiistanalainen pyyntö on herättänyt kiivasta keskustelua puolustuspiireissä. Michael Hunzekerin ja Alexander Lanoszkan kommentti vangitsee niiden mielipiteen, jotka kannattavat amerikkalaisten läsnäolon laajentamista Puolassa. Vaihtoehtoisesti Michael Kofman varoitti Puolan pyynnöstä ja vastusti hiljattain Hunzekeria ja Lanoszskaa. Käynnissä olevassa keskustelussa on keskitytty Puolaan sijoitettavaan tukikohtaan, mutta siinä on jätetty käsittelemättä vaihtoehto Saksaan sijoitettavasta tukikohdasta. Puolaan sijoitettavaan suureen amerikkalaistukikohtaan liittyvien perusteltujen huolenaiheiden perusteella keskitie-lähestymistapa, jossa panssariprikaati sijoitettaisiin Saksaan, ylläpitäisi pelotetta Venäjää vastaan, parantaisi Naton yhteistoimintakykyä ja vahvistaisi maavoimien panssarilaivaston toimintavalmiutta.
Panssaridivisioona Puolassa vai panssariprikaati Saksassa?
Puolaan sijoitettavaa tukikohtaa vastustavat lukuisat perustellut seikat, mukaan lukien Naton yhteisymmärryksen tarpeellisuus, demokraattisten arvojen meneillään oleva rapautuminen Puolassa ja muiden kuin taisteluvoimissa toimivien henkilöiden evakuointikykyyn liittyvät näkökohdat. Kenraaliluutnantti (eläkkeellä) Ben Hodges käsitteli kesäkuun Politico-artikkelissaan sitä, miten tämä tukikohta voitaisiin tulkita Naton ja Venäjän vuoden 1997 perustamisasiakirjan rikkomiseksi. Hodges korosti myös, että ennen ehdotetun kahdenvälisen järjestelyn toteuttamista olisi vaadittava monenvälinen Naton yksimielisyys. Vaikka pääsihteeri Jens Stoltenberg on ollut vaitonainen konsensuskysymyksestä, Naton yhtenäinen toiminta on ratkaisevan tärkeää, kun vastassa on Venäjä, joka pyrkii aktiivisesti hyödyntämään aukkoja liittoumassa. Michael Fitzsimmonsin Defense One -artikkelissa korostetaan, miten Puolaa hallitseva Laki ja oikeus -puolue on harjoittanut epäliberaalia politiikkaa, joka on johtanut ”liberaalin demokratian rapautumiseen” Puolassa. Pysyvä yhdysvaltalainen tukikohta voisi olla merkki tuesta Euroopan paisuville kansallismielisille puolueille, jotka lisäävät sisäistä eripuraa Euroopan unionissa. Lopuksi on otettava huomioon sotilasperheiden sijoittamiseen mahdollisen konfliktialueen läheisyyteen liittyvät ongelmat. Vaikka se ei ole todennäköistä, jos konflikti sattuisi, Euroopan johto joutuisi evakuoimaan Puolasta tuhansia perheitä ja siviilejä, jotka eivät ole taistelijoita. Äskettäinen keskustelu amerikkalaisten sotilasperheiden mahdollisesta evakuoinnista Etelä-Koreassa muistuttaa meitä siitä, että tällaisen evakuoinnin tukemiseen tarvittavat merkittävät joukot ja aika olisi otettava täysimääräisesti huomioon kustannus-hyötyanalyysissä.
Vaikka Puolan pyynnössä mainitaan amerikkalainen panssaridivisioona, armeijan nykyinen tehtäväorganisaatio ja vuorottelusitoumukset itäisessä Euroopassa, Kuwaitissa ja Koreassa sulkevat pois panssaridivisioonan siirtämisen Eurooppaan. Pikemminkin panssariprikaati olisi uskottavin vaihtoehto, jota puolustusministeriö voisi harkita. Näiden perusteltujen huolenaiheiden ja rajoitusten valossa Saksaan pysyvästi sijoitettua panssariprikaatia olisi harkittava toivottavampana toimintatapana.
Saksassa on jo 35 000 amerikkalaista pysyvästi sijoitettuna. Lisäprikaati sinne olisi paljon vähemmän kiistanalainen. Jo olemassa oleva infrastruktuuri ja maata koskevat vaatimukset ovat jo olemassa amerikkalaisten tukikohdissa Grafenwoehrissa ja Baumholderissa. Saksaan sijoitettu prikaati poistaisi riskit, jotka liittyvät puolalaisen tukikohdan rakentamiseen venäläisen rakettitykistön vaikutuspiiriin. Se ei myöskään aiheuttaisi juurikaan Venäjän vastareaktiota tai muuttaisi Venäjän kokemaa turvallisuutta. Uuden prikaatin sijainti antaisi Euroopan komentokeskukselle operatiivista liikkumatilaa, jonka avulla se voisi sodan sattuessa koota Nato-joukkoja ja siirtää lisää amerikkalaisia yksiköitä sotatoimialueelle. Kuten Kofman huomauttaa, pysyvä läsnäolo Puolassa rajoittaa jonkin verran Naton kykyä harjoittaa pelotetta rankaisemalla. Saksaan sijoitettu prikaati antaisi Yhdysvalloille silti mahdollisuuden viestiä Moskovalle ”välittömän pelotteen lisäämisestä” siirtämällä joukkoja Itä-Eurooppaan, jos jännitteet kärjistyvät. Pysyvä prikaati säästäisi myös rahaa, parantaisi yhteentoimivuutta ja parantaisi koko armeijan valmiutta.
Tehokas pelote
Kuten Kofman ja Hodges korostavat, nykyiset Atlantic Resolve -rotaatiot edustavat onnistunutta ”uskottavan pelotteen strategiaa”. Huolimatta siitä, että rotaatiot ovat onnistuneet estämään Venäjän hyökkäyksen Baltiassa, niihin liittyy luonnostaan tehottomuutta, joka voidaan ratkaista pysyvillä tukikohdilla. John Denin vuonna 2016 laatimassa raportissa osoitettiin, että Saksan Grafenwöhriin sijoitettu panssariprikaati voisi säästää vuosittain 135 miljoonaa dollaria verrattuna jatkuviin rotaatiokustannuksiin. Atlantic Resolven toistuvat kuljetuskustannukset ovat huikeat. Denin raportti osoittaa, että puolustusministeriö käyttää yhdeksän kuukauden välein 100 miljoonaa dollaria panssariprikaatin kaluston ja henkilöstön kuljettamiseen Yhdysvalloista Eurooppaan ja takaisin. Vaikka Puolan tarjous sisälsi 2 miljardia dollaria rakennuskustannusten kattamiseen, Saksassa jo olemassa oleva amerikkalaisten tukikohtien verkosto sisältää nykyaikaisia ampumaratoja, harjoitusalueita ja tiloja, jotka kilpailevat monien Yhdysvaltojen mantereella sijaitsevien armeijan tukikohtien kanssa. Grafenwöhrin laajentamisen rakennuskustannukset olisivat vähäiset verrattuna upouuden tukikohdan rakentamiseen Puolaan. Presidentti Donald Trumpin äskettäinen ohjeistus liittovaltion virastoille leikata budjetteja viisi prosenttia tekee näistä kustannussäästöistä entistä tärkeämpiä finanssipoliittisesti rajoitetussa ympäristössä.
Kiertävän lähestymistavan kannattajat korostavat, miten näillä komennuksilla harjoitetaan liikkuvuusinfrastruktuuria, jota ei ole käytetty sitten 1980-luvun. Tästä hyödystä huolimatta pitkä kuljetusprosessi vaikuttaa kielteisesti kiertävän yksikön ylläpitoon ja valmiuteen. Edellisessä komennuksessani palvelin mekanisoidun jalkaväkikomppanian ja esikuntakomppanian komentajana 4. jalkaväkidivisioonan 3. panssariprikaatissa ensimmäisessä kestävässä Atlantic Resolve -rotaatiossa. Sotilaani viettivät kaksi kuukautta lastaten kalustoa ratapihoilla, konttiasemilla ja satamissa päästäkseen Eurooppaan. Ajoneuvojen ennaltaehkäisevän huollon puute kahden kuukauden ajan johti lukuisiin rikkoutumisiin Eurooppaan saavuttuamme. Samanlaisia aikasidonnaisuuksia ja huolto-ongelmia ilmeni myös Yhdysvaltoihin suuntautuvan uudelleensijoittamisen yhteydessä. Yhden vuoden aikana menetimme neljä kuukautta sijoitusliikkuvuusoperaatioihin, jotka olisi voitu käyttää tappamiskoulutukseen ja huoltoon. Kun tämä lasketaan yhteen koko Yhdysvaltain armeijan kuormitetun panssarilaivaston osalta, tämä on merkittävä määrä aikaa, jota ei ole käytetty valmiuden parantamiseen. Liikkuvuusjärjestelmien harjoittelu on välttämätöntä silloin tällöin, mutta yhdeksän kuukauden välein se on tuhlausta. Vaikka rotaatioiden kannattajat väittävät rotaatioiden parantavan valmiutta, he eivät ota huomioon näitä todellisia valmiuden heikkenemisiä.
Kustannussäästöjen ja valmiuden parantamisen lisäksi Saksaan sijoitettu prikaati olisi paremmassa asemassa tukemaan rotaatioita Baltiassa ja Naton harjoituksia kaikkialla Euroopassa. Tämä panssariprikaati hallitsisi nopeasti Euroopan liikkuvuusoperaatioiden monimutkaisuuden ja säilyttäisi korvaamattomat yhteydet laajaan kuljetusverkostoon, jota tarvitaan panssaroitujen yksiköiden siirtämiseen kaikkialla Euroopassa. Lähi-itään sijoittamisen tai Koreaan ja Kuwaitiin suuntautuvien rotaatioiden sijaan Saksaan sijoitettu panssariprikaati toteuttaisi Naton harjoituksia ja osallistuisi meneillään oleviin tehostetun etupainotteisen läsnäolon rotaatioihin. Nämä Naton taisteluosastot tarjoaisivat jatkossakin pelotevaikutuksen, jonka tarkoituksena on nostaa Venäjän Baltian maihinnousun panoksia. Uusi prikaati voisi avustaa meneillään olevia rotaatioita, joita tukevat Italiassa sijaitseva 173. ilmavoimien prikaati tai Saksassa sijaitseva 2. ratsuväkirykmentti. Tämä vähentäisi näiden kahden viimeisen Eurooppaan sijoitetun amerikkalaisen taisteluprikaatin suurta operatiivista vauhtia. Jos lisäjoukkoja tarvittaisiin uskottavan pelotteen ilmaisemiseen, jalkaväkiyksiköt voisivat antaa tämän välittömän signaalin. Fort Carsonissa sijaitseva 2-12 jalkaväkipataljoona osoitti tämän viime vuonna, kun se lähti ilman ennakkoilmoitusta hätätilannekomennukselle Grafenwoehriin.
Laajennettu yhteistoimintakyky
Yhdeksän kuukautta Euroopassa 66. panssarirykmentin 1. pataljoonan kanssa komppanianiani matkusti yli 2700 kilometriä Puolan, Saksan ja Romanian välillä osallistuen useisiin Naton harjoituksiin. Kierron aikana pataljoonamme kehitti tekniikoita erilaisten yhteentoimivuushaasteiden, kuten yhteensopimattomien viestintätekniikoiden, ainutlaatuisten logististen vaatimusten, erilaisten lääketieteellisten hoitostandardien ja kielimuurien voittamiseksi. Nämä hankaluudet ovat taattuja, kun toimitaan 29 maan liittoumassa. Vaikka tiesimme, että yhteentoimivuushaasteita esiintyisi Fort Carsonissa suorittamamme harjoittelun aikana, pystyimme täysipainoisesti hiomaan vakiotoimintatapojamme vasta, kun olimme maastossa Euroopassa ja työskentelimme kumppaneidemme ainutlaatuisten kykyjen ja rajoitusten kanssa.
Vertailin yhteentoimivuuskamppailujamme Italiassa sijaitsevan 173. Ilmavoimien prikaatin tai Saksassa sijaitsevan 2. Ratsuväkirykmentin kollegoihini nähden, jotka hyötyivät institutionaalisesta tietämyksestä, jonka nuo joukot olivat kerryttäneet rutiininomaisen harjoittelun avulla Naton kumppanien kanssa. Vaikka näiden yksiköiden yksittäiset sotilaat palaavat takaisin Yhdysvaltojen mantereelle, yksiköiden institutionaalinen tietämys säilyy. Kun kiertävä prikaati palaa Yhdysvaltoihin, heidän kovalla työllä hankittu yhteentoimivuuskokemuksensa edellisen yhdeksän kuukauden ajalta palaa kotiin mukanaan. Tuleva prikaati tulee Eurooppaan suhteellisen heikossa asemassa, ja sen on hiottava yhteistoimintakykyyn liittyviä taktiikoitaan, tekniikoitaan ja menettelytapojaan koko rotaationsa ajan.
Pysyvän prikaatin johdonmukaiset suhteet Nato-partnereihin parantaisivat myös liittoutuneiden koulutusresurssien ja monikansallisten harjoitusoperaatioiden saatavuutta. Pataljoonamme Atlantic Resolve -kiertueen aikana olimme keskimäärin yhdestä kahteen kuukautta kussakin kohteessa. Vaikka maa-alueita ja koulutusresursseja oli varattu Naton suuriin harjoituksiin, meillä oli vaikeuksia varmistaa maa-alueita ja resursseja lyhytaikaisia koulutustavoitteita varten (Bradley- ja panssarivaunujen ampumaharjoitukset, joukko-osastojen ja joukkueiden koeammuntojen harjoitukset, jne.) Joissakin tapauksissa yhteistyökumppaneidemme resurssit oli varattu neljännesvuotta tai vuotta etukäteen, mikä teki mahdottomaksi varausten tekemisen kahden kuukauden aikajänteellä. Saksassa sijaitseva prikaati voisi korjata nämä puutteet, koska sillä olisi paremmat mahdollisuudet osallistua liittoutuneiden koulutusresurssien kokouksiin ja maakonferensseihin. Pataljoonan rutiininomainen kierto voisi mahdollistaa tavanomaiset suhteet Naton eri yksiköihin. Lisäksi pysyvä läsnäolo mahdollistaisi laajemmat mahdollisuudet pienempiin kumppaneiden koulutustapahtumiin (aseiden tutustumisalueet, joukkueiden/joukkueiden koeammunnat, lääkinnällinen evakuointi ja hoito jne. Saksaan sijoittuminen antaisi prikaatin ja pataljoonien suunnittelijoille mahdollisuuden koordinoida suoraan yksikkönsä koulutustavoitteet liittoutuneiden joukkojen kanssa.
Panssarilaivaston valmiuden parantaminen
Edellä esitettyjen alueellisten näkökohtien lisäksi pysyvä prikaati parantaisi maavoimien strategista joustavuutta, jotta ne voisivat reagoida maailmanlaajuisiin kriiseihin panssarijoukkojen avulla. Viimeisten neljän vuoden aikana Yhdysvaltain armeijan panssaroitujen joukkojen yhteisö on kamppaillut saadakseen takaisin päättäväisen toiminnan pätevyyden ja säilyttääkseen valmiutensa samalla kun se on tukenut kolmea kiertävää sitoumusta Koreassa, Kuwaitissa ja Itä-Euroopassa. Yhdeksästä aktiivisesta panssariprikaatista kolme valmistautuu komennukselle, kolme on komennuksella ja kolme suorittaa uudelleensijoitusta. Jokaista aktiivista panssariprikaatia tarvitaan tukemaan näitä sitoumuksia, eikä panssariyksiköiden uudelleensijoittamiseen maailmanlaajuisten poikkeusolojen tueksi ole juuri lainkaan joustovaraa.
Jos panssariyksikköä tarvittaisiin poikkeusolojen operaatioon, toisen ja kolmannen asteen vaikutukset olisivat merkittäviä. Käynnissä olevia panssariprikaatien kiertoja voitaisiin pidentää, elintärkeää huoltoa lykätä ja koulutussuunnitelmia supistaa, mikä kaikki vaikuttaisi valmiuteen. Maavoimien nykyinen kyvyttömyys sijoittaa pysyvästi panssaroituja yksiköitä alueelliseen kriisipesäkkeeseen ilman, että se vaikuttaisi muihin vuorottelusitoumuksiin, on huolestuttavaa. On helppo ajatella useita skenaarioita, joissa armeijan olisi nopeasti sijoitettava panssaroituja joukkoja estääkseen jännitteiden kärjistymisen lähinaapurina olevan vastustajan kanssa. Vaikka kansalliskaartissa on viisi panssariprikaatia, näiden yksiköiden aktivointi, sertifiointi ja sijoittaminen vie kuukausia, mikä tekee niistä yhteensopimattomia hätätilannekäyttötarpeiden kanssa.
Jotta armeijan kykyä reagoida globaaleihin kriiseihin voitaisiin parantaa, panssariprikaatin sijoittaminen pysyvästi Saksaan parantaisi entisestään maavoimien ”toimintavalmiutta”. Käynnissä oleva 3. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin muuntaminen ja tuleva 1. panssaridivisioonan 1. prikaatin muuntaminen antavat armeijalle 11 aktiivipalveluksessa olevaa panssariprikaatia seuraavien kahden vuoden aikana. Sen lisäksi, että panssariyhteisön korkea operatiivinen tempo vähenee, jos yksi näistä prikaateista sijoitetaan Eurooppaan, jäljelle jäävillä kymmenellä yhdysvaltalaisella panssariyksiköllä olisi vain kaksi kiertoa tuettavana. Kun otetaan huomioon, että kaksi on sijoitettuna, kahta ollaan palauttamassa ja kaksi valmistautuu lähettämiseen, tämä vapauttaisi neljä panssariprikaatia kiertävistä sitoumuksista. Kaksi prikaatia keskittyisi koulutukseen ja kunnossapitoon, kun taas kaksi muuta prikaatia säilyttäisivät kohotetun valmiustason ja olisivat valmiita tukemaan tulevia valmiusoperaatioita. Kofman totesi, että Naton on tarpeen ”vahvistaa uskottavasti lyhyellä varoitusajalla joukoilla, joita ei voida tuhota heti alussa”. Nämä ”valmiusprikaatit” yhdessä armeijan hiljattain Euroopassa olevien valmiiksi sijoitettujen varastojen laajentamisen kanssa tarjoavat puolustusministeriölle uskottavan vahvistusvalmiuden.
Vaikka keskityin panssariprikaatin hyötyihin, yhdyn muihin arvioihin, joissa korostetaan lisäjoukkojen tarvetta Euroopassa täydentämään meneillään olevia pelotustoimia. Eurooppaan sijoitetut ylimääräiset helikopteriyksiköt olisivat myös hyödyllisiä. Samoin kuin panssarijoukkojen alijäämä, myös helikopteriyksiköitä on kuitenkin aktivoitava lisää, jotta tämä toteutuisi. Samoin tarvitaan Eurooppaan sijoitettu divisioonan esikunta, joka korvaisi kiertävän operaation johtoelementin. Uusi esikunta huolehtisi Yhdysvaltain Euroopan armeijan laajenevien operaatioiden johtamisesta ja valvonnasta ja keventäisi armeijan divisioonatason esikuntien nykyistä kuormitusta, sillä nykyisin divisioonatason esikunnat komennetaan 14-16 kuukauden välein. Armeija ilmoitti viime kuussa, että se sijoittaa Saksaan tykistöprikaatin esikunnan, kaksi monitoimirakettipataljoonaa ja ilmapuolustuspataljoonan. Nämä toimenpiteet ovat askelia oikeaan suuntaan.
Johtopäätös
Kymmenen vuotta sitten harva osasi ennakoida, että Venäjä tunkeutuisi Georgiaan ja Ukrainaan, käyttäisi siirtolaiskriisiä aseena Euroopan unionin horjuttamiseksi tai sekaantuisi Yhdysvaltain vaaleihin. Venäjän viime vuosikymmenen rutiininomaisen aggressiivisuuden perusteella on todennäköistä, että presidentti Vladimir Putin jatkaa Yhdysvaltain ja Naton etujen haastamista tulevina vuosina. Yhdysvaltojen tarve ylläpitää tehokkaasti tavanomaisia pelotevoimiaan on selvä. Kun otetaan huomioon viimeaikaiset kommentit, jotka ovat saaneet itäeurooppalaiset Naton jäsenet kyseenalaistamaan Yhdysvaltojen 5 artiklan mukaisen sitoumuksen, on selvää, miksi Puola vaatii pysyvää amerikkalaista tukikohtaa. Saksan valitsemista amerikkalaisen panssariprikaatin sijoituspaikaksi ei pitäisi tulkita siten, että Puola ja Baltia hyväksytään operatiiviseksi puskurivyöhykkeeksi Venäjän kanssa. Käynnissä olevat tehostetun etulinjan läsnäolon rotaatiot ja Yhdysvaltain pysyvä Aegis-ohjusten torjunta-asemapaikka Puolan Redzikowossa osoittavat selvästi Naton ja Yhdysvaltojen sitoutumisen. Pikemminkin Yhdysvaltojen päätös palauttaa pysyvät panssaroidut joukot Saksaan keventää Atlantic Resolven rotaatiotaakkaa, parantaa yhteentoimivuutta ja parantaa Yhdysvaltojen armeijan kykyä vastata uskottavasti tuleviin uhkiin. Huolimatta Puolan houkuttelevasta ehdotuksesta maksaa ”Fort Trumpista”, Saksaan sijoitettu panssariprikaati hyödyntää Saksan olemassa olevaa infrastruktuuria, välttää jännitteiden kärjistymisen ja vastaa samalla Venäjän kanssa jatkuvien jännitteiden todellisuuteen.
Ryan Van Wie valmistui West Pointista vuonna 2010 ja astui palvelukseen jalkaväen upseeriksi. Hän palveli joukkueenjohtajana ja toimeenpanevana upseerina 101. ilmarynnäkködivisioonassa sekä suunnitelmaupseerina ja komppanian päällikkönä 4. jalkaväkidivisioonassa. Hän suorittaa parhaillaan jatkotutkintoa Michiganin yliopiston Ford School of Public Policy -yliopistossa.
Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia näkemyksiä, eivätkä ne heijasta armeijaministeriön, puolustusministeriön tai Yhdysvaltain hallituksen virallista politiikkaa tai kantaa.
Kuva: Kevin S. Abel