Liberalismi
Liberalismi on laaja poliittinen ideologia tai maailmankatsomus, joka perustuu vapauden ja tasa-arvon ideoihin.
Oppimistavoitteet
Keskustelkaa liberalismin keskeisistä lähtökohdista ja periaatteista poliittisena filosofiana
Keskeiset asiat
Keskeiset kohdat
- Liberalismia kannattavat monenlaiset näkökannat riippuen siitä, miten he ymmärtävät nämä periaatteet, ja se voi käsittää sellaisia ajatuksia kuin vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, vapaa kauppa, yksityisomistus, kapitalismi, perustuslaillisuus, liberaali demokratia, vapaa lehdistö ja vapaa uskonnonharjoittaminen.
- Liberalismista tuli ensimmäisen kerran voimakas voima valistuksen aikakaudella, jolloin se hylkäsi useita perusoletuksia, jotka hallitsivat useimpia aiempia hallintoteorioita, kuten aateliston, vakiintuneen uskonnon, absoluuttisen monarkian ja kuninkaiden jumalallisen oikeuden.
- John Locke, jota pidetään liberalismin synnyttäjänä, väitti, että oikeusvaltion olisi korvattava sekä perinne että absolutismi hallinnossa, että hallitsijat olivat riippuvaisia hallittujen suostumuksesta ja että yksilöillä oli perusoikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen.
- Sosiaaliliberalismin noustua Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ”liberalismin” merkitykset alkoivat erota toisistaan. Yhdysvalloissa aiemmin klassiseen liberalismiin liitetyistä individualismin ja laissez-faire-talouden ajatuksista tuli oikeistolaisen libertaristisen ajattelun perusta.
- Amerikan ja Ranskan vallankumoukselliset käyttivät liberaalia filosofiaa perustellakseen aseellista kukistamista heidän mielestään tyrannimaisesta hallinnosta. 1800-luvulla liberalistisen poliittisen ideologian ympärille perustettiin hallituksia eri puolilla Eurooppaa, Latinalaista Amerikkaa ja Pohjois-Amerikkaa.
Avaintermit
- Liberaalinen internationalismi: Ulkopoliittinen doktriini, jonka mukaan liberaalien valtioiden tulisi puuttua toisten suvereenien valtioiden asioihin toteuttaakseen liberaaleja tavoitteita.
- John Locke: laajalti klassisen liberalismin isänä tunnettu englantilainen filosofi ja lääkäri, jota pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista valistusajattelijoista. Hänen panoksensa klassiseen tasavaltalaisuuteen ja liberaaliin teoriaan näkyy Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa.
Liberalistisen ajattelun lähteet
Liberalismi, latinan sanasta liberalis, on laaja poliittinen ideologia tai maailmankatsomus, joka perustuu vapauden ja tasa-arvon ideoihin. Liberalismi kannattaa monenlaisia näkemyksiä riippuen siitä, miten nämä periaatteet ymmärretään, ja se voi käsittää sellaisia ajatuksia kuin vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, vapaa kauppa, yksityisomistus, kapitalismi, perustuslaillisuus, liberaali demokratia, lehdistönvapaus ja uskonnonvapaus.
John Locke: John Locke, jonka katsotaan usein luoneen liberalismin filosofisena perinteenä.
Liberalismista tuli ensin voimakas voima valistuksen aikana, jolloin siitä tuli suosittu filosofien ja taloustieteilijöiden keskuudessa länsimaissa. Liberalismi hylkäsi tuolloin yleiset käsitykset perinnöllisistä etuoikeuksista, valtionuskonnosta, absoluuttisesta monarkiasta ja kuninkaiden jumalallisesta oikeudesta. Varhainen liberaali ajattelija John Locke, jonka katsotaan usein luoneen liberalismin omaksi filosofiseksi perinteekseen, käytti luonnollisten oikeuksien ja yhteiskuntasopimuksen käsitettä argumentoidakseen, että oikeusvaltion olisi korvattava sekä perinne että absolutismi hallinnossa, että hallitsijat olivat riippuvaisia hallittujen suostumuksesta ja että yksityishenkilöillä oli perusoikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen.
Liberalismi ja vallankumous
Amerikan ja Ranskan vallankumoukselliset käyttivät liberaalia filosofiaa perustellakseen aseellista kukistamista tyrannimaiseksi katsomastaan hallinnosta. 1800-luvulla liberalistisen poliittisen ideologian ympärille perustettiin hallituksia eri puolilla Eurooppaa, Latinalaista Amerikkaa ja Pohjois-Amerikkaa. Liberalistiset aatteet levisivät entisestään 1900-luvulla, jolloin liberaalidemokratiat olivat voittajien puolella sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa ja jolloin liberalismi selviytyi fasismin ja kommunismin aiheuttamista suurista ideologisista haasteista. Nykyään liberalismi on edelleen poliittinen voima, jolla on vaihtelevasti valtaa ja vaikutusvaltaa monissa maissa.
Klassinen vs. moderni liberalismi
Klassinen liberalismi on liberalismiin kuuluva poliittinen filosofia ja ideologia, jossa pääpaino on yksilön vapauden turvaamisessa rajoittamalla hallituksen valtaa. Filosofia syntyi vastauksena teolliseen vallankumoukseen ja kaupungistumiseen 1800-luvulla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Se kannattaa kansalaisvapauksia, joihin liittyy rajoitettu oikeusvaltion alainen hallitus, yksityisomistus ja usko laissez-faire -talouspolitiikkaan.
Kaikki nykyaikainen amerikkalainen konservatismi ja sosiaaliliberalismi erkanivat klassisesta liberalismista 1900-luvun alussa. Tuolloin konservatiivit omaksuivat klassisen liberaalin uskomukset taloudellisten kansalaisvapauksien suojelemisesta. Sitä vastoin sosiaaliliberaalit omaksuivat klassisen liberaalin uskomuksen sosiaalisten kansalaisvapauksien puolustamisesta. Kumpikaan ideologia ei omaksunut puhtaasti klassisen liberaalin uskomusta, jonka mukaan hallitus on olemassa sekä sosiaalisten & että taloudellisten kansalaisvapauksien suojelemiseksi. Konservatismi jakaa ideologisen yhteisymmärryksen rajoitetusta hallinnosta siltä osin, että hallitus ei saa rajoittaa taloudellisia kansalaisvapauksia, jotka ilmenevät ihmisten mahdollisuutena myydä tavaroitaan, palveluitaan tai työvoimaansa kenelle tahansa valitsemalleen henkilölle vapaasti rajoituksista vapaana, paitsi harvinaisissa tapauksissa, joissa yhteiskunnan yleinen hyvinvointi on vaakalaudalla.
Vaikka monet nykyaikaiset tutkijat väittävät, että klassisen ja modernin liberalismin välillä ei ole mitään erityisen tarkoituksenmukaista eroa olemassa, toiset taasen ovat eri mieltä. William J. Novakin mukaan liberalismi siirtyi Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa klassisesta liberalismista (joka kannatti laissez-faire -taloutta ja perustuslaillisuutta) ”demokraattiseen sosiaali- ja hyvinvointiyhteiskuntaan” (joka kannatti hallituksen osallistumista, kuten New Dealissa ). Tähän muutokseen kuului myös valtion puuttuminen talouteen ja kollektiivinen oikeus tasa-arvoon taloudellisissa asioissa. Näitä teorioita alettiin kutsua ”liberaaliksi sosialismiksi”, joka liittyy Euroopan sosiaalidemokratiaan. Encyclopedia Britannican mukaan ”Yhdysvalloissa liberalismi liitetään presidentti Franklin D. Rooseveltin demokraattisen hallinnon New Deal -ohjelman hyvinvointivaltiopolitiikkaan, kun taas Euroopassa se liitetään yleisemmin sitoutumiseen rajoitettuun hallintoon ja laissez-faire -talouspolitiikkaan. ” Näin ollen Yhdysvalloissa aiemmin klassiseen liberalismiin liitetyistä individualismin ja laissez-faire-talouden ajatuksista tuli perusta nousevalle oikeistolaiselle libertaristiselle koulukunnalle.
Liberalismi ja sosialismi
Sosiaalisen liberalismin ja sosialismin välisestä suhteesta vallitsee edelleen jonkin verran epäselvyyttä huolimatta siitä, että monet sosialismin muunnelmat eroavat selvästi liberalismista vastustamalla kapitalismia, hierarkiaa ja yksityisomaisuutta. Sosialismi muodostui 1800-luvulla ryhmäksi toisiinsa liittyviä mutta toisistaan poikkeavia ideologioita, kuten kristillinen sosialismi, kommunismi ja sosiaalinen anarkismi. Nämä ideologiat – kuten liberalismi – hajosivat seuraavina vuosikymmeninä useiksi suuriksi ja pienemmiksi liikkeiksi. Marx hylkäsi liberaalin teorian perustavanlaatuiset näkökohdat ja toivoi tuhoavansa sekä valtion että liberaalin erottelun yhteiskunnan ja yksilön välillä samalla kun hän sulautti nämä kaksi kollektiiviseksi kokonaisuudeksi, jonka tarkoituksena oli kaataa 1800-luvun kehittyvä kapitalistinen järjestys.
Sosiaalidemokratia, kapitalismin asteittaista uudistamista ajava ideologia, syntyi 1900-luvulla ja sai vaikutteita sosialismista. Toisin kuin sosialismi, se ei kuitenkaan ollut kollektivistinen eikä antikapitalistinen. Se ei vastustanut valtiota, vaan se määriteltiin laajasti hankkeeksi, joka pyrkii korjaamaan hallituksen uudistusmielisyyden avulla kapitalismin luontaisiksi vioiksi katsomiaan epäkohtia vähentämällä eriarvoisuutta. Useat kommentaattorit ovat havainneet vahvoja yhtäläisyyksiä sosiaaliliberalismin ja sosiaalidemokratian välillä, ja eräs politiikan tutkija on jopa kutsunut amerikkalaista liberalismia ”bootleg-sosialidemokratiaksi”.
Amerikkalainen perinne ja liberaaliperintö
Monilla modernin yhteiskunnan perustekijöillä on liberaalit juuret. Liberalismin varhaiset aallot popularisoivat taloudellista individualismia ja laajensivat samalla perustuslaillista hallintoa ja parlamentaarista valtaa. Yksi suurimmista liberaalien voitoista oli se, että kuninkaallisen ja absolutistisen vallan oikukas luonne korvattiin kirjalliseen lakiin koodatulla päätöksentekoprosessilla. Liberaalit pyrkivät luomaan perustuslaillisen järjestyksen, jossa arvostettiin tärkeitä yksilönvapauksia, kuten sanan- ja yhdistymisvapautta, riippumatonta oikeuslaitosta ja julkista valamiesoikeudenkäyntiä sekä aristokraattisten etuoikeuksien poistamista. Nämä laajamittaiset muutokset poliittisessa vallassa merkitsivät modernia siirtymää absolutismista perustuslailliseen hallintoon.
Liberaalin ajattelun myöhempiin aaltoihin vaikutti voimakkaasti tarve laajentaa kansalaisoikeuksia. 1960- ja 1970-luvuilla feminismiä Yhdysvalloissa edistivät suurelta osin liberaalit feministijärjestöt.
Monet liberaalit ovat myös ajaneet rotujen tasa-arvoa, ja kansalaisoikeusliike Yhdysvalloissa 1960-luvulla toi voimakkaasti esiin liberaalin ristiretken tasa-arvon puolesta.