Hurskas fiktioEdit
Monet tutkijat, jotka pitävät evankeliumien syntymäkertomuksia myöhempinä apologeettisina kertomuksina, jotka on luotu Jeesuksen messiaanisen aseman vakiinnuttamiseksi, pitävät Betlehemin tähteä hurskaana fiktiona. Matteuksen kertomuksen näkökohtia, jotka ovat herättäneet kysymyksiä historiallisesta tapahtumasta, ovat muun muassa seuraavat: Matteus on neljästä evankeliumista ainoa, jossa mainitaan joko Betlehemin tähti tai tietäjät. Tutkijat esittävät, että Jeesus syntyi Nasaretissa ja että Betlehemin syntymäkertomukset kuvastavat evankeliumien kirjoittajien halua esittää hänen syntymänsä ennustuksen täyttymyksenä.
Matteuksen kertomus on ristiriidassa Luukkaan evankeliumin kertomuksen kanssa, jossa Jeesuksen perhe asuu jo Nasaretissa, matkustaa Betlehemiin väestönlaskentaa varten ja palaa kotiin melkein heti.
Matteuksen kuvausta Jeesuksen syntymään liittyvistä ihmeistä ja enteistä voi verrata Augustuksen syntymää (63 eaa.) koskeviin kertomuksiin. Syntymän kytkeminen tähden ensimmäiseen ilmestymiseen oli sopusoinnussa sen kansanuskon kanssa, jonka mukaan jokaisen ihmisen elämä oli sidoksissa tiettyyn tähteen. Maagit ja tähtitieteelliset tapahtumat yhdistettiin yleisessä mielikuvituksessa toisiinsa, kun maagien valtuuskunta vieraili Roomassa Halleyn komeetan näyttävän ilmestymisen aikaan vuonna 66 jKr. Armenian kuningas Tiridatesin johdolla. Antiikin historioitsija Dio Cassius kirjoitti, että ”Kuningas ei palannut takaisin sitä reittiä, jota hän oli tullessaan kulkenut”, rivi, joka on samankaltainen kuin Matteuksen kertomuksen teksti, mutta joka on kirjoitettu jonkin aikaa Matteuksen evankeliumin valmistumisen jälkeen.
Profetian täyttymysEdit
Vanhat uskoivat, että tähtitieteelliset ilmiöt liittyivät maanpäällisiin tapahtumiin – Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla. Ihmeitä liitettiin rutiininomaisesti tärkeiden ihmisten, kuten heprealaisten patriarkkojen sekä kreikkalaisten ja roomalaisten sankareiden, syntymään.
Betlehemin tähti on perinteisesti liitetty 4. Mooseksen kirjassa olevaan tähtiprofetiaan:
Minä näen hänet, mutta en nyt;
Minä näen hänet, mutta en lähelläkään;
Tähti nousee Jaakobista;
Valtikka nousee Israelista,
Ja murskaa Mooabin otsan,
Ja tuhoaa kaikki myllerryksen pojat.
Vaikka tämä kohta oli mahdollisesti tarkoitettu viittaamaan pitkään menneeseen aikaan, sillä Mooabin valtakunta oli jo kauan sitten lakannut olemasta evankeliumien kirjoittamisen aikaan, sitä oli alettu laajalti pitää viittauksena Messiaan tuloon. Sen siteerasi esimerkiksi Josefus, joka uskoi sen viittaavan keisari Vespasianukseen. Origenes, yksi vaikutusvaltaisimmista varhaiskristillisistä teologeista, yhdisti tämän profetian Betlehemin tähteen:
Jos siis uusien dynastioiden alkaessa tai muiden tärkeiden tapahtumien yhteydessä nousee niin sanottu komeetta tai jokin muu samankaltainen taivaankappale, miksi pitäisi ihmetellä, että hänen syntyessään, jonka oli määrä esitellä ihmiskunnalle uusi oppi ja tehdä oppinsa tunnetuksi paitsi juutalaisille myös kreikkalaisille ja monille barbaarikansoille sitä paitsi, olisi noussut tähti? Sanoisin, että komeettojen osalta ei ole liikkeellä mitään profetiaa, jonka mukaan tällainen ja tällainen komeetta olisi noussut tietyn valtakunnan tai tietyn ajan yhteydessä; mutta tähden ilmestymisestä Jeesuksen syntymähetkellä on Mooseksen kirjaama Bileamin profetia, joka koskee tätä asiaa: Jaakobista nousee tähti, ja Israelista nousee mies.”
Origen ehdotti, että maagit saattoivat päättää matkustaa Jerusalemiin, kun he ”arvelivat, että mies, jonka ilmestyminen oli ennustettu yhdessä tähden ilmestymisen kanssa, oli todella tullut maailmaan.”
Maageja kutsutaan toisinaan nimellä ”kuninkaat”, koska uskotaan, että he täyttävät Jesajan ja psalmien profetiat, jotka koskivat ei-juutalaisten kuninkaiden matkaa Jerusalemiin. Jesaja mainitsee kulta- ja suitsutuslahjat. Septuagintassa, Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä, jota Matteus todennäköisesti käytti, nämä lahjat annetaan kultana ja suitsukkeena, samoin kuin Matteuksen ”kultaa, suitsuketta ja mirhaa”. Origeneen mukaan mirhalahja symboloi kuolevaisuutta.
Vaikka Origenes puolsi naturalistista selitystä, Johannes Krysostomos piti tähteä puhtaasti ihmeellisenä: ”Kuinka sitten, sano minulle, tähti osoitti niin ahtaaseen paikkaan, juuri seimen ja vajan tilaan, ellei se lähtenyt tuolta korkeudelta ja laskeutunut alaspäin ja pysähtynyt aivan pikkulapsen pään yläpuolelle”? Ja tähän evankelista viittasi sanoessaan: ”Katso, tähti kulki heidän edellään, kunnes se tuli ja pysähtyi sinne, missä pikkulapsi oli.”
Tähtitieteellinen objektiEdit
Vaikka maagit (kreikaksi μαγοι) käännetään tavallisesti ”viisaiksi miehiksi”, tässä yhteydessä se tarkoittanee ’tähtitieteilijää’/’astrologia’. Astrologien osallistuminen Jeesuksen syntymäkertomukseen oli ongelmallista alkukirkolle, koska se tuomitsi astrologian demonisena; laajalti siteerattu selitys oli Tertullianuksen, joka ehdotti, että astrologia oli sallittua ”vain evankeliumin aikaan asti”.
Planeettakonjunktio Muokkaa
Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler määritteli vuonna 1614, että planeettojen Jupiterin ja Saturnuksen kolmen konjunktion sarja sattui vuoden 7 eaa. aikana. Hän väitti (virheellisesti), että planeettakonjunktio voisi synnyttää novan, jonka hän yhdisti Betlehemin tähteen. Nykyaikaiset laskelmat osoittavat, että planeettojen välillä oli lähes asteen (noin kaksi kertaa kuun halkaisijan verran) väli, joten nämä konjunktiot eivät olleet visuaalisesti vaikuttavia. Babyloniasta on löydetty muinainen almanakka, joka kattaa tämän ajanjakson tapahtumat, mutta joka ei osoita, että konjunktiot olisivat olleet erityisen kiinnostavia. Tähtitieteilijä professori Karlis Kaufmanis väitti 1900-luvulla, että kyseessä oli tähtitieteellinen tapahtuma, jossa Jupiter ja Saturnus olivat kolmoiskonjunktiossa Kalat-tähdistössä. Myös arkeologi ja assyriologi Simo Parpola on esittänyt tätä selitystä.
Vuonna 6 eaa. tapahtui Jupiterin konjunktioita/okkultoitumisia (pimennyksiä) Kuun kanssa Oinaassa. ”Jupiter oli kuninkaallinen ’tähti’, joka myönsi kuninkuuksia – voima, joka vahvistui, kun Jupiter oli läheisissä yhtymäkohdissa Kuun kanssa. Toinen pimennys 17. huhtikuuta sattui juuri silloin, kun Jupiter oli ’idässä’, mikä mainitaan kahdesti Betlehemin tähteä koskevassa raamatullisessa kertomuksessa.”
Vuonna 3-2 eaa. tapahtui seitsemän konjunktion sarja, mukaan lukien kolme Jupiterin ja Reguluksen välistä konjunktiota ja silmiinpistävän läheinen konjunktio Jupiterin ja Venuksen välillä Reguluksen läheisyydessä kesäkuun 17. päivänä 2. päivänä eaa. ”Kahden planeetan yhdistyminen olisi ollut Roger Sinnottin mukaan harvinainen ja kunnioitusta herättävä tapahtuma”. Toinen Venus-Jupiter-konjunktio tapahtui aiemmin elokuussa 3 eaa. Nämä tapahtumat tapahtuivat kuitenkin Herodeksen kuoleman yleisesti hyväksytyn ajankohdan 4 eKr. jälkeen. Koska konjunktio olisi näkynyt lännessä auringonlaskun aikaan, se ei olisi voinut johdattaa tietäjiä Jerusalemista etelään Betlehemiin.
Kaksinkertainen pimennys lauantaina (sapattina) 17. huhtikuuta 6 eaa. muokkaus
Tähtitieteilijä Michael R. Molnar väittää, että ”tähti idässä” viittaa tähtitieteelliseen tapahtumaan, jolla on antiikin kreikkalaisessa astrologiassa astrologista merkitystä. Hän ehdottaa yhteyttä Betlehemin tähden ja kuun 20. maaliskuuta ja 17. huhtikuuta 6 eaa. tapahtuneen Jupiterin kaksinkertaisen peittymisen välillä Oinaassa, erityisesti toisen peittymisen välillä 17. huhtikuuta. Kuun aiheuttamat planeettojen peittymiset ovat varsin yleisiä, mutta Rooman keisari Konstantinuksen astrologi Firmicus Maternus kirjoitti, että Jupiterin peittyminen Oinaassa oli merkki jumalallisen kuninkaan syntymästä. Hän väittää, että Juudean horoskooppisymboli oli Oinas eikä Kalat, mikä vaikuttaa astrologisen aineiston aiempiin tulkintoihin. Tutkijat, teologit ja historioitsijat keskustelivat Molnarin teoriasta Alankomaiden Groningenin yliopistossa lokakuussa 2014 järjestetyssä Betlehemin tähteä käsitelleessä kollokviossa. Harvardin tähtitieteilijä Owen Gingerich tukee Molnarin selitystä, mutta huomautti teknisistä kysymyksistä. ”Evankeliumin tarina on sellainen, jossa kuningas Herodes yllätettiin”, Gingerich sanoi. ”Kyse ei siis ollut siitä, että siellä istui yhtäkkiä loistava uusi tähti, että kuka tahansa olisi voinut nähdä jotain hienovaraisempaa.” Tähtitieteilijä David A. Weintraub sanoo: ”Jos Matteuksen tietäjät todella lähtivät matkalle etsimään vastasyntynyttä kuningasta, kirkas tähti ei opastanut heitä, vaan kertoi vain, milloin heidän oli lähdettävä liikkeelle.”
Tälle on annettu selitys, jonka mukaan tapahtumat olivat melko lähellä aurinkoa, eivätkä ne olisi näkyneet paljain silmin.
Regulus, Jupiter ja VenusEdit
Avustaja Frederick Larson tutki Raamatun kertomusta Matteuksen evankeliumin 2. luvussa ja löysi Betlehemin tähdestä seuraavat yhdeksän ominaisuutta: Se merkitsi syntymää, se merkitsi kuninkuutta, se liittyi juutalaiseen kansaan, ja se nousi ”idässä”; kuningas Herodes ei ollut ollut tietoinen siitä; se ilmestyi täsmälliseen aikaan; se kesti ajan; ja Matteuksen mukaan se oli maagien edessä, kun he matkasivat Jerusalemista etelään Betlehemiin, ja pysähtyi sitten Betlehemin ylle.
Käyttäen Starry Night -astronomiaohjelmistoa ja tähtitieteilijä Craig Chesterin kirjoittamaa artikkelia, joka perustuu arkeologi ja historioitsija Ernest Martinin työhön, Larson uskoo, että Betlehemin tähden kaikki yhdeksän ominaisuutta löytyvät tapahtumista, jotka tapahtuivat vuoden 3-2 eaa. taivaalla. Kohokohtia ovat muun muassa kuningasplaneetaksi kutsutun Jupiterin kolminkertainen konjunktio kuninkaantähdeksi kutsutun Regulus-kiintotähden kanssa syyskuusta 3 eaa. alkaen. Larson uskoo, että tämä saattaa olla Jeesuksen hedelmöittymisen aika.
Kesäkuussa 2 eaa., yhdeksän kuukautta myöhemmin, ihmisen raskausaikana, Jupiter oli jatkanut liikkumistaan kiertoradallaan Auringon ympäri ja ilmestyi läheiseen yhteyteen Venuksen kanssa kesäkuussa 2 eaa. Hepreaksi Jupiteria kutsutaan nimellä ”Sedeq”, joka tarkoittaa ”vanhurskautta”, termi, jota käytetään myös Messiaasta, ja ehdotti, että koska Venus-planeetta edustaa rakkautta ja hedelmällisyyttä, niin Chester oli ehdottanut, että astrologit olisivat pitäneet Jupiterin ja Venuksen läheistä konjunktiota osoituksena tulevasta Israelin uudesta kuninkaasta, ja Herodes olisi ottanut heidät vakavasti. Tähtitieteilijä Dave Reneke löysi itsenäisesti kesäkuun 2. päivän eaa. planeettakonjunktion ja totesi, että se olisi näyttänyt ”kirkkaalta valomajakalta”. Chesterin mukaan Jupiterin ja Venuksen kiekot olisivat näyttäneet koskettavan toisiaan, eikä yhtä läheistä Venus-Jupiter-konjunktiota ole sen jälkeen ollut.
Jupiter jatkoi seuraavaksi liikkumistaan ja pysähtyi sitten näennäisesti taantuvaan liikkeeseensä 25. joulukuuta 2 eaa. Betlehemin kaupungin yllä. Koska planeetoilla on kiertoradoillaan ”paikallaan pysyvä piste”, planeetta liikkuu tähtien läpi itään päin, mutta: ”Kun se lähestyy taivaalla auringon vastakkaista pistettä, se näyttää hidastuvan, pysähtyvän ja liikkuvan taivaalla taaksepäin (länteen) muutaman viikon ajan. Jälleen se hidastuu, pysähtyy ja jatkaa kulkuaan itään”, sanoo Chester. Joulukuun 25. päivä, jolloin Jupiter näytti pysähtyvän ollessaan taantuvassa liikkeessä, osui Hanukan aikaan, ja se on päivämäärä, joka on myöhemmin valittu joulun viettoon.
Heliacal risingEdit
Vaagit kertoivat Herodekselle nähneensä tähden ”idässä” tai joidenkin käännösten mukaan ”sen noustessa ylöspäin”, mikä voi viitata tähtikuvion tai tähtijoukon rutiininomaiseen ilmestymiseen. Eräässä teoriassa Matteuksen 2:2:n lause ”idässä” tulkitaan astrologiseksi termiksi, joka koskee ”heliaakista nousua”. Tätä käännöstä ehdottivat muun muassa Edersheim ja Heinrich Voigt. Näkemyksen hylkäsi filologi Franz Boll (1867-1924). Kaksi antiikin astrologisten tekstien nykyaikaista kääntäjää väittää, että tekstissä ei käytetä teknisiä termejä, jotka tarkoittaisivat tähden heliaakista tai akronyylistä nousua. Toinen kuitenkin myöntää, että Matteus on saattanut käyttää maallikon termejä noususta.
CometEdit
Muut kirjoittajat viittaavat vahvasti siihen, että tähti oli komeetta. Halleyn komeetta näkyi vuonna 12 eaa. ja kiinalaiset ja korealaiset tähtiharrastajat näkivät toisen kohteen, mahdollisesti komeetan tai novan, noin vuonna 5 eaa. Tätä kohdetta tarkkailtiin yli seitsemänkymmenen päivän ajan, eikä sen liikettä mahdollisesti kirjattu. Muinaiset kirjoittajat kuvailivat komeettojen ”roikkuvan” tiettyjen kaupunkien yllä, aivan kuten Betlehemin tähden sanottiin ”seisovan” sen ”paikan” yllä, jossa Jeesus oli (Betlehemin kaupunki). Tätä pidetään kuitenkin yleisesti epätodennäköisenä, sillä muinaisina aikoina komeettoja pidettiin yleisesti huonoina enteinä. Colin Nicholl on hiljattain mainostanut komeetan selitystä. Hänen teoriaansa liittyy hypoteettinen komeetta, joka olisi voinut ilmestyä vuonna 6 eKr.
SupernovaEdit
Viime aikoina (2005) Frank Tipler on esittänyt hypoteesin, jonka mukaan Betlehemin tähti oli läheisessä Andromedan galaksissa tapahtunut supernova tai hypernova. Vaikka supernovan jäännöksen havaitseminen toisessa galaksissa tai tarkan päivämäärän saaminen sen tapahtumisajankohdasta on vaikeaa, Andromedassa on havaittu supernovan jäännöksiä.
Toinen teoria on todennäköisempi helmikuun 23. päivän 4. helmikuuta eaa. tapahtuneesta supernovasta, joka nykyään tunnetaan nimellä PSR 1913+16 tai Hulse-Taylor-pulsari. Sen sanotaan ilmestyneen Aquilan tähdistössä, lähellä talvikoluurin ja päivämäärän päiväntasaajan leikkauspistettä. Nova ”kirjattiin Kiinassa, Koreassa ja Palestiinassa” (tarkoittaen todennäköisesti Raamatun kertomusta).
Kiinassa kirjattiin nova tai komeetta vuonna 4 eaa. ”Ai-ti:n valtakaudella, Chien-p’ingin kauden kolmantena vuonna. Kolmannessa kuussa, päivänä chi-yu, Hokussa oli nouseva po.” (Han Shu, The History of the Former Han Dynasty). Päivämäärä vastaa 24. huhtikuuta 4 eaa. Tämä yksilöi päivämäärän, jolloin se havaittiin ensimmäisen kerran Kiinassa. Se kirjattiin myös Koreassa. ”Hyokkose Wangin viidennelläkymmenennelläneljännellä vuodella, keväällä, toisessa kuussa, päivänä chi-yu, po-hsing ilmestyi Hokuun” (Samguk Sagi, The Historical Record of the Three Kingdoms). Korean kieli on erityisen turmeltunut, koska Ho (1962) huomauttaa, että ”chi-yu-päivä ei osunut tuona vuonna toiseen kuukauteen vaan ensimmäiseen kuukauteen” (23. helmikuuta) ja kolmanteen kuukauteen (24. huhtikuuta). Alkuperäisessä tekstissä on täytynyt lukea ”chi-yu-päivä, ensimmäinen kuukausi” (23. helmikuuta) tai ”chi-yu-päivä, kolmas kuukausi” (24. huhtikuuta). Jälkimmäinen vastaisi kiinalaisten tietojen mukaista päivämäärää, vaikkakin professori Ho ehdottaa päivämääräksi ”todennäköisesti 23. helmikuuta 4 eKr.” ….
.