Suur-Berliini perustettiin vuonna 1920 yhdistämällä 7 piiriä, 59 maalaiskuntaa ja 27 kartanoa yhdeksi yhdistykseksi. Näin syntyneistä kahdestakymmenestä piirikunnasta (nykyään 12) tuli kiinteä osa pääkaupunki Berliiniä, mutta ne pysyivät silti suurelta osin itsenäisinä. Toisen maailmansodan lopussa Neuvostoliitto otti kahdeksan Berliinin kaupunginosaa miehitysalueekseen. Länsi-Berliinistä tuli Länsi-Berliini, jota kutsuttiin uudeksi West Endiksi ja joka kehitettiin sen jälkeen, kun vanha Berliini oli kasvanut liian pieneksi. Yhdysvaltain sektorin muodostivat kuusi eteläistä kaupunginosaa, brittiläinen sektori käsitti neljä keskistä ja läntistä kaupunginosaa ja ranskalaiset saivat kaksi pohjoista kaupunginosaa.
Tämä jako perustui sopimukseen, jonka Yhdysvallat, Britannia ja Neuvostoliitto olivat tehneet Lontoossa vuonna 1944 ja vahvistaneet Potsdamin konferenssissa vuonna 1945 (Cäcilienhofin linnassa, joka on nykyään museo ja hotelli); sen ehtojen mukaan Saksa jaettiin miehitysvyöhykkeisiin ja Suur-Berliini sektoreihin, jotka sijaitsivat Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä, mutta eivät kuuluneet siihen.
Encyclopædia Britannica, Inc.
-
Ymmärtää Neuvostoliiton Berliinin saartoa Saksan markan käyttöönotolla Länsi-Berliinissä Yleiskatsaus Länsi-Berliinin saartoon Neuvostoliiton toimesta ja yksityiskohtainen selvitys Saksan markan roolista tapahtumassa.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
-
Todistaja hämmästyttävä ilmakuljetus elintarvikkeita, polttoainetta ja elintärkeitä tarvikkeita, jonka U.S. and British for West Berliners during the Berlin blockade in 1948-1949 Overview of the U.S. and British airlift of food, fuel, and supplies for people of West Berlin in 1948-49.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
-
Katsaus Saksan markan käyttöönottoon Länsi-Saksan valuuttauudistuksen myötä vuonna 1948 Yleiskatsaus Saksan markan käyttöönottoon Länsi-Saksassa vuonna 1948.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
Maaliskuussa 1948 länsivallat päättivät yhdistää Saksan vyöhykkeensä yhdeksi taloudelliseksi yksiköksi (kolmialue). Vastalauseena Neuvostoliiton edustaja vetäytyi liittoutuneiden valvontaneuvostosta. Kesäkuussa 1948 kolmoisalueella, Länsi-Berliini mukaan lukien, otettiin käyttöön valuuttauudistus. Neuvostoliitto vastasi käynnistämällä Länsi-Berliinin maasaarron.
Suuri ilmasilta mursi tämän yrityksen katkaista kaupungin elintärkeiden tarvikkeiden saanti: länsiliittoutuneiden lentokoneet kuljettivat lähes kaksi miljoonaa tonnia elintarvikkeita, hiiltä ja muita tarvikkeita. Neuvostoliittolaiset luopuivat saarrosta toukokuussa 1949, mutta länsiliittoutuneet jatkoivat lentämistä syyskuuhun asti ja keräsivät vuoden verran välttämättömiä tavaroita. Berliinin jako saatiin päätökseen, kun marraskuussa 1948 Itä-Berliiniin perustettiin erillinen kunnallishallinto, jolla oli oma ylipormestari.
-
Todistaja Itä-Berliinin työläisten joukkomielenosoitus DDR:n hallintoa vastaan 17. kesäkuuta 1953 ja työläisten keskuudessa vallinneen tyytymättömyyden syitä Työläiset itäisessä Berliinissä protestoivat itäisen Saksan hallitusta vastaan vuonna 1953.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki artikkelin videot
-
Tutustu Itä- ja Länsi-Saksan välisen Berliinin muurin rakentamiseen vuonna 1961 Katsaus Berliinin muurin rakentamiseen vuonna 1961.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
-
Seuraa DDR:n kansalaisten pyrkimyksiä paeta Itä-Saksaa Berliinin muurin pystyttämisen jälkeen Yleiskatsaus ponnisteluihin paeta Itä-Saksaa.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
-
Katso euforinen tervetulotoivotus U.Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn ”Ich bin ein Berliner” -puhe, jonka hän sai Länsi-Berliinissä 26. kesäkuuta 1963 John F. Kennedy vieraili Länsi-Berliinissä kesäkuussa 1963 ja piti ”Ich bin ein Berliner” (”Olen berliiniläinen”) -puheensa.Contunico © ZDF Enterprises GmbH, MainzKatso kaikki tämän artikkelin videot
Kesäkuussa 1953 noin 50 000 työläistä nousi kapinaan Itä-Berliinissä reagoidakseen rajoittavaan politiikkaan. Koko Itä-Saksaan levinnyt kansannousu murskattiin Neuvostoliiton sotilaallisella väliintulolla. Vuonna 1958 Neuvostoliiton uhkavaatimus Länsi-Berliinin asemasta aiheutti uuden Berliinin kriisin, joka sai jälleen sadattuhannet ihmiset lähtemään Itä-Saksasta Länsi-Berliinin kautta. Pysäyttääkseen väestönsä maastamuuton Itä-Saksan hallitus pystytti Neuvostoliiton täydellä suostumuksella Berliinin muurin, joka eristi Länsi- ja Itä-Berliinin toisistaan. Länsi-Berliinistä, joka tuolloin oli kirjaimellisesti saari ympäröivän DDR:n sisällä, tuli länsimaisen vapauden symboli. Avokätiset kulttuuri- ja taloustuet ja kansalaisten vapauttaminen Länsi-Saksan asevelvollisuudesta tekivät Länsi-Berliinistä taiteellisten kokeilujen ja poliittisen toisinajattelun keskuksen. 1970-luvulla vuonna 1971 tehtyyn neljän vallan sopimukseen perustuva sopimusverkosto helpotti asteittain suhteita ja lisäsi liikkumisvapautta ainakin Länsi-Berliinin asukkaiden ja länsimaisten vierailijoiden osalta.