Kuten Battlefield 1:ssä, yksinpelikampanja on jaettu johdantoon, jota seuraavat episodimaiset sotatarinat, joista kolme oli saatavilla julkaisun yhteydessä: ”Nordlys” tapahtuu norjalaisen vastarintataistelijan näkökulmasta, joka osallistuu Saksan ydinohjelman sabotoimiseen, ”Tirailleur” kertoo senegalilaisen Tirailleurin tarinan operaatio Dragoonin aikana, ja ”Under No Flag” asettaa pelaajan Billy Bridgerin, tuomitun pankkiryöstäjän ja räjähdeasiantuntijan asemaan, joka värvättiin erikoisvenepalveluun osallistumaan operaatio Albumeniin. Neljäs kampanja, ”The Last Tiger”, julkaistiin 5. joulukuuta 2018, ja se kuvaa saksalaisen Tiger I -panssarivaunun miehistön kamppailuja Ruhrin taskussa sodan loppupäivinä.
My Country CallingEdit
Battlefield V:n esittelyjakso ”My Country Calling” eli ”Prologi” on tutoriaalijakso, joka vaaditaan, kun peli käynnistetään ensimmäisen kerran. Siinä pelaaja oppii perusmekaniikat siitä, miten jalkaväki, tankit ja lentokoneet toimivat, sekä pohjustaa tulevia sotatarinoita. Prologi alkaa Battlefield 1:n ”Storm of Steel” -kappaleen jälkeen, ennen kuin se leikataan mustaan ruutuun, jossa on valkoista tekstiä ja jossa kommentoidaan sitä, kuinka yhteiskunta unohti nopeasti ensimmäisen maailmansodan kauhut. Sitten prologissa hypätään eteenpäin Lontooseen vuoteen 1939, jolloin Neville Chamberlainin sodanjulistus Saksalle soi radiossa. Sitten alkaa kerronta, ennen kuin pelaaja astuu brittiläisen laskuvarjojääkäreiden kenkiin Narvikin satamassa tapahtuvan yöllisen hyökkäyksen aikana vuonna 1940. Pelaajan on sitten kukistettava useita saksalaisia sotilaita ennen kuin Tiger I -panssarivaunu ilmestyy paikalle ja ruutu muuttuu valkoiseksi. Tämän jälkeen pelaaja siirtyy ohjaamaan panssarivaunun komentajaa Peter Mulleria, ”Last Tiger” -sotatarinan päähenkilöä. Tässä tapauksessa pelaajan tehtävänä on kuitenkin murtaa brittien linjat Tobrukissa, ennen kuin tykistöisku aiheuttaa toisen hahmonvaihdoksen. Vaihdoksen jälkeen pelaaja joutuu ohjaamaan vapaata ranskalaista tarkka-ampujaa, jonka oletetaan olevan yksi samoista sotilaista kuin ”Tirailleur”-sotatarinassa Kasserinen solan ympärillä. Kun pelaajan hahmo on ampunut useita vihollisia väijytyksen aikana, hän saa surmansa ilmatorjunnan osuessa häneen. Tämän jälkeen kamera siirtyy Bf 109 -lentäjään nimeltä Yellow-Seven. Tällä kertaa pelaajan on ammuttava alas erilaisia Blenheim- ja Spitfire-koneita, ennen kuin hänet itse ammutaan alas. Lopuksi pelaaja asettuu brittiläisen konekivääriampujan rooliin Nijmegenin sillan loppupuolustuksessa vuonna 1944. V1-lentopommi räjähtää kuitenkin pian heidän asemiinsa, ja pelaaja ryhtyy viimeiseen vastarintaan ennen kuin hän kuolee tulituksessa. Kun kaikki johdantopätkät on käyty läpi, pelaajalle näytetään elokuvamaisia pätkiä sotatarinoista, minkä jälkeen hänelle näytetään pelin nimikortti.
Under No FlagEdit
Keväällä 1942 tuomittu pankkiryöstäjä William Sidney ”Billy” Bridger, toisen pahamaineisen pankkiryöstäjän Arthur Bridgerin poika, liittyy vapaaehtoisesti brittiläiseen armeijaan välttääkseen vankilatuomion, ja hänet määrätään räjäytysasiantuntijaksi George Masonin (Craig Fairbrass) johtamaan erikoisveneiden erikoisryhmään. Billy ja Mason soluttautuvat miehitettyyn Pohjois-Afrikkaan sabotoimaan saksalaisia lentokenttiä. Asiat eivät kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan ensimmäisellä lentokentällä; yksi Billyn pommeista (”safecracker specials”) ei räjähdä Masonin suuttumuksesta, ja Billy joutuu komentamaan ilmatorjuntatykin tuhoamaan viimeisen koneen. Mason haavoittuu, ja riideltyään Masonin kanssa siitä, kenen vika oli, että Mason olisi voinut kuolla, Billy ja Mason varastavat saksalaisen auton ja ajavat toiselle lentokentälle. Masonin haavoittumisen vuoksi Billy joutuu kuitenkin soluttautumaan kentälle yksin. Billy onnistuu tuhoamaan tavoitteet, mutta poikkeaa läheiseen bunkkeriin keräämään lääkintätarvikkeita Masonille ja soittaa siellä olevan radion avulla HMS Sussexille evakuointia varten. Tuhottuaan tukikohdan tutka-asemat Billy palaa raportoimaan Masonille. Mason on kuitenkin raivoissaan, kun hän saa tietää, että Billy pyysi apua radiolla, koska se ilmoittaisi saksalaisille heidän tarkan sijaintinsa. Massiivinen saksalaisjoukko alkaa ajaa heitä takaa, ja he joutuvat piiloutumaan raunioihin. Billy alkaa epäillä omaa pätevyyttään ja heidän selviytymismahdollisuuksiaan sekä surra epäonnistumistaan isänsä miellyttämisessä. Mason uskoutuu Billylle, että hän valitsi hänet vapaaehtoiseksi yksikköön, koska hänen lukuisat yrityksensä ryöstää pankkeja, erityisesti kolme pankkia yhdestä pankista, osoittivat hänet ”yrittäjäksi”, ihmiseksi, joka ei helposti luovuta. Innostuneena Billy taistelee Masonin rinnalla viimeisessä taistelussa. He onnistuvat pitämään saksalaisjoukkoja loitolla niin kauan, että brittiläiset lisäjoukot saapuvat, ja sittemmin saksalaiset kukistetaan. Jälkimainingeissa Billy ja Mason saavat uutta kunnioitusta toisiaan kohtaan, kun he lähtevät seuraavaan tehtäväänsä.
NordlysEdit
Keväällä 1943 Norjan Rjukjanissa brittiläinen kommandoyksikkö saa surmansa yrittäessään tunkeutua saksalaisten miehittämään laitokseen, ja heitä avustanut norjalainen vastarintaliikkeen taistelija Astrid vangitaan. Samaan aikaan Astridin tytär Solveig taistelee tiensä laitokseen pelastaakseen hänet. Astrid kieltäytyy kuitenkin lähtemästä ja vaatii, että laitos on tuhottava ensin, koska siellä tuotetaan raskasta vettä Saksan ydinasetutkimuksia varten. Kaksikko onnistuu sabotoimaan laitoksen, mutta suuri osa raskaasta vedestä evakuoidaan kuorma-autolla. He yrittävät jatkaa matkaa, mutta saksalaiset joukot, joita komentaa luutnantti Weber, ajavat heidät sillalla nurkkaan. Astrid antaa Solveigille tehtäväksi tuhota raskas vesi ja työntää hänet sillalta, jotta hän ei joutuisi vangiksi. Solveig selviytyy täpärästi putoamisesta ja jatkaa tehtävää ajamalla kuorma-autoja takaa ja tuhoamalla ne kaikki. Valitettavasti saksalaiset ovat jo lastanneet Astridin ja osan raskaasta vedestä sukellusveneeseen, eikä Solveig pääse siihen. Astrid varastaa kranaatin ja tuhoaa sillä sukellusveneen ja raskasveden, tappaen samalla itsensä ja Weberin. Epäselväksi jää, selvisikö Solveig räjähdyksestä vai ei.
TirailleurEdit
Syksyllä 1944 liittoutuneiden maihinnousun jälkeen Normandiassa senegalilaiset sotilaat lähetetään auttamaan Ranskan vapauttamisessa saksalaismiehityksestä. Yksi näistä sotilaista on nuori alokas Deme Cisse, joka tapaa Ranskaan saapuessaan sotilastoverinsa ja isoveljensä Idrissan. Deme joutuu kuitenkin nopeasti kokemaan syrjintää Ranskan armeijan taholta, sillä senegalilaiset eivät saa taistella rintamalla, vaan heidät määrätään tekemään alhaista työtä, kuten täyttämään hiekkasäkkejä. Lopulta senegalilaiset saavat osallistua hyökkäykseen saksalaisten vahvasti linnoitettua asemaa vastaan tuhoamalla aluetta puolustavat ilmatorjuntatykit. Senegalilaiset joutuvat väijytykseen matkalla kohteeseensa, mutta he pystyvät kuitenkin valtaamaan saksalaisten tukikohdan ja pitämään sen hallussaan. Idrissa on vastahakoinen etenemään eteenpäin, koska heidän komentajansa ovat kuolleet eikä heillä ole tukea, mutta Deme on päättänyt jatkaa etenemistä kohti ilmatorjuntatykkejä saadakseen tunnustusta Ranskan armeijalta, ja hän suostuttelee loput yksiköstä seuraamaan häntä. He onnistuvat tuhoamaan ilmatorjuntatykit, mutta kärsivät samalla raskaita tappioita. Lisäksi haavoittunut saksalainen sotilas povaa, että heidät piiritetään ja tuhotaan väistämättömässä vastahyökkäyksessä, eikä kukaan saa tietää, että he olivat edes paikalla. Toivoton Idrissa, joka pelkää, ettei pääse elävänä kotiin perheensä luo, harkitsee vetäytymistä, mutta Deme vaatii, että he tekevät sen, mitä saksalaiset eivät odota heidän tekevän: hyökkäävät suoraan saksalaisten päämajaan. He onnistuvat murtautumaan päämajaan, mutta joutuvat Tiger-panssarivaunun väijytykseen. Idrissa haavoittuu Demen järkytykseksi kuolettavasti Tigerin tuhoamisen jälkeen. Vaikka Demen yksikkö on vallannut päämajan, heidän osuutensa operaatioon salataan ja unohdetaan. Nykyhetkessä iäkäs Deme kertoo tarinansa ja julistaa, että tapahtuipa mitä tahansa, mikään ei voi pyyhkiä pois sitä, mitä hän ja hänen toverinsa olivat tehneet, ja että hän on siitä ylpeä.
Viimeinen tiikeriEdit
Keväällä 1945 veteraani Tiger I:n komentaja Peter Müller panssarivaunujoukkueineen osallistuu Rein-Ruhrin puolustukseen amerikkalaisia hyökkääviä amerikkalaisia joukotuksia vastaan, ja ylimmän komentajakomennon käskyjen mukaan kaikkien saksalaissotilaiden on taisteltava kuoliaaksi asti. Selvittyään useista raskaista taisteluista Tiger joutuu suojautumaan liittoutuneiden pommikoneilta. Miehistön nuoren ja fanaattisen isänmaallisen tykkimiehen Schröderin käskystä Müller antaa nuoren kuormaaja Hartmannin tiedustella raunioilta kulkuväylää. Yhtäkkiä paikalle ilmestyy suuri amerikkalainen panssarivaunukolonna, joka pakottaa miehistön jättämään Hartmannin taakseen. Tiger saa käskyn ryhmittyä katedraalissa muiden jäljellä olevien saksalaisjoukkojen kanssa viimeistä puolustusta varten; matkalla he huomaavat, että Hartmann oli teloitettu hirttämällä useiden muiden syytettyjen karkureiden kanssa. He saapuvat katedraaliin, joka on hylätty, ja joutuvat nopeasti amerikkalaisten armeijan piirittämäksi, joka vaatii heitä antautumaan. Miehistö, jolla on uusi käsky puolustaa asemiaan, taistelee vihollista vastaan ennen kuin se pääsee sillalle, joka johtaa takaisin saksalaisten linjoille. Silta tuhoutuu yhtäkkiä räjähdysten seurauksena, ja Tiger lamautuu. Kertz, miehistön veteraanikuljettaja, ilmaisee pettymyksensä Saksan aatteeseen ja päättää karata Müllerin pyynnöistä huolimatta; Schröder ampuu Kertzin ja haavoittaa häntä kuolettavasti. Kun Müller pitelee ystävänsä ruumista, amerikkalaiset sotilaat saapuvat paikalle ja vaativat jälleen antautumista, mutta fanaattinen Schröder jatkaa taistelua. Müller hylkää ritariristinsa ja nostaa kätensä antautuakseen, minkä jälkeen raivostunut Schröder tähtää häntä MP40:llä. Ruutu vaihtuu mustaksi ja kuullaan laukausten pauke, jolloin Müllerin kohtalo jää epäselväksi.