Popkulttuuriin, vitseihin ja herjauksiin hiipii säännöllisesti ikäviä stereotypioita ”huonoista kuljettajista”. Pahansuopa stereotypia ”huonoista aasialaisista kuljettajista” on löytänyt tiensä Family Guyn kaltaisiin suosittuihin tv-sarjoihin ja Urban Dictionaryn kaltaisille verkkosivustoille. Elokuussa 2014 australialainen poliitikko pyysi The Guardianin mukaan julkisesti anteeksi toteamustaan, jonka mukaan aasialaiset kuljettajat ”eivät ymmärrä” liikennesääntöjä.
Liikenneonnettomuuksia koskevat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että monet ”huonoiksi kuljettajiksi” stereotypioidut ryhmät – naiset, aasialaiset ja vanhukset – joutuvat itse asiassa harvemmin onnettomuuksiin tai rikkovat liikennesääntöjä kuin muihin väestöryhmiin kuuluvat ihmiset. Esimerkiksi tuoreessa australialaisessa liikennetutkimuksessa havaittiin, että aasialaissyntyisillä kuljettajilla oli noin puolet pienempi riski joutua onnettomuuteen kuin australialaissyntyisillä ikätovereillaan.
Tiedot osoittavat, että kielteiset stereotypiat ”huonoista kuljettajista” eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Mistä nämä stereotypiat sitten ovat peräisin ja miksi ne ovat edelleen voimissaan?
Psykologisessa tiedelehdessä julkaistu tuore tutkimus saattaa auttaa selittämään, miten tällaiset stereotypiat saavat alkunsa ja leviävät. Skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston henkilöhavaintolaboratorion Doug Martinin johtama psykologian tutkijaryhmä tutki, mitä tapahtuu, kun sosiaalista tietoa siirretään alaspäin ketjussa, joka koostuu useista yksilöiden ”sukupolvista”.
Kun ihmiset jakavat tietoa, tutkijat esittivät hypoteesin, heillä on taipumus pilkkoa se kategorioihin, jotka ovat yksinkertaisempia ja siten helpommin ymmärrettävissä. Kulttuuriset stereotypiat voivat sitten syntyä tahattomana mutta väistämättömänä seurauksena näistä sosiaalisen tiedon jakamisen lyhennyksistä.
”Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on lukuisia kognitiivisia rajoituksia ja ennakkoluuloja, jotka todennäköisesti johtavat heidät tallentamaan sosiaalista tietoa yksinkertaistetulla, kategorisesti jäsennellyllä, stereotypioiden kaltaisella tavalla”, Martin sanoo. ”Kun tieto kulkee yksilöiden ketjussa eteenpäin, se alkaa muuttua ennustettavilla tavoilla: Se muuttuu yksinkertaisemmaksi, jäsentyneemmäksi ja helpommin opittavaksi – ja sen seurauksena helpommin välitettäväksi.”
Tutkimusta varten tutkijat loivat erityyppisiä avaruusolentoja, joissa yhdistyi ainutlaatuisia ominaisuuksia ja persoonallisuuspiirteitä. Esimerkiksi siniset avaruusolennot, joiden muoto oli neliön muotoinen ja jotka pomppivat, saattoivat olla yleensä uteliaita, ylimielisiä ja kiihottuneita, kun taas olento, jonka muoto oli kolmion muotoinen, saattoi olla yleensä sulkeutunut, siisti ja vakava.
Opiskelijaryhmät yrittivät opetella 13:aa 27:stä mahdollisesta avaruusolennosta ja niiden ominaisuuksista. Sen jälkeen oppilaita pyydettiin tunnistamaan kaikkien 27 olennon piirteet, mukaan lukien ne 14 olentoa, joita he eivät olleet koskaan ennen nähneet. Näiden osallistujien valitsemia ominaisuuksia käytettiin sitten koulutusmateriaalina ketjun seuraavalle osallistujalle seitsemän ”sukupolven” kautta.”
Kuten ”Puhelin”-pelissä ihmisten muistamat tiedot muukalaishahmoista muuttuivat ketjussa alaspäin mentäessä.”
Osallistujat yliarvioivat sen todennäköisyyden, että ominaisuuksiltaan samanlaiset muukalaisolennot jakoivat myös samat persoonallisuusominaisuudet. Useiden sukupolvien aikana tietyt piirteet liitettiin niin vahvasti tiettyihin ominaisuuksiin, että niiden avulla voitiin päätellä tarkasti tietoa aiemmin näkemättömistä avaruusolennoista. Yhden ketjun lopussa sinisiä avaruusolentoja pidettiin ”järkevinä” ja ”menestyvinä”, kun taas vihreitä avaruusolentoja pidettiin ”mauttomina”.
Tulokset viittaavat siihen, että kun tietoa edelleen yksinkertaistetaan ja järjestetään kategorisesti, siitä voi tulla stereotypia.
”Tällä tavoin kumulatiivinen kulttuurievoluutio voi tarjota mekanismin, jonka avulla voidaan selittää paitsi stereotypioiden taustalla oleviin realiteetteihin perustuvia näkökohtia myös stereotypioiden niitä puolia, jotka ovat näennäisen sattumanvaraisia tai joilla ei ole ilmeistä alkuperää”
, kirjoittaa Martin kollegoineen.