Kirkollinen tapa juontaa juurensa varhaiskristillisestä ajasta, jolloin papiston valitsi koko kirkkokunta, myös maallikot. Tämä perustui Apostolien teoissa (1:15-26; 6:2-61) esitettyyn ennakkotapaukseen. Valinta ja vihkiminen (kreikaksi cheirotonia – χειροτονία, kirjaimellisesti ”käsien päällepano”) ovat kaksi erillistä toimenpidettä. Valinnan suorittivat kaikki, kätten päälle laskemisen vain piispat (1. Tim. 4:14). Koska vaarana oli prosessin politisoituminen ja koska vaalit olivat korruptoituneet, papistoa alkoi nimittää vain piispakunta (papin tai diakonin nimittää hallitseva piispa; piispan valitsee synodi). Jäänne vaalista on jäljellä vihkimisseremonian alussa, kun ehdokas tuodaan esiin ja hän kumartaa ensin kansalle, sitten papistolle ja lopuksi vihkivälle piispalle – jokaiselle niistä kolmesta luokasta, jotka olisivat olleet mukana vaalissa. Kun hän kumartaa jokaiselle, diakoni julistaa: ”Käskystä!”, ja pyytää paitsi suostumusta myös lupaa jatkaa ordinaatiota.
Arquidia Mantina
Artigos
Arquidia Mantina
Artigos