02.06.2020
Talosta, jossa natsidiktaattori Adolf Hilter syntyi, tehdään nyt poliisiasema. Tyylikäs uusi muotoilu pyrkii ”neutralisoimaan” poliittisesti ja historiallisesti latautuneen rakennuksen ja pelottamaan uusnatseja.
Itävallan hallitus paljasti tiistaina voittoisan suunnitelman Adolf Hitlerin syntymäkodin uudelleensuunnittelusta, ja keltaisesta rakennuksesta tulee poliisiasema.
Liike on seurausta vuosikymmeniä kestäneestä keskustelusta siitä, mitä tehdä pohjois-itävaltalaisessa Braunau am Innin kaupungissa sijaitsevalle rakennukselle, jossa Hitler syntyi huhtikuussa 1889 ja vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet.
”Diktaattorin ja joukkomurhaajan synnyinkodista avataan uusi luku tulevaisuutta varten”, sisäministeri Karl Nehammer sanoi lehdistötilaisuudessa.
”Se on tarkoituksenmukaisin käyttö . Miksi? Poliisi on perusoikeuksien ja -vapauksien suojelija”, Nehammer sanoi.
Australialainen arkkitehtuuritoimisto Marte.Marte. päihitti yksikertaisella, nykyaikaisella uudelleensuunnittelullaan rakennukseen 11 muuta kilpailijaa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan kajoa alkuperäisen rakennuksen substanssiin, vaan antavat sille tuoreen julkisivun.
Lue lisää: Hitlerin syntymäkoti: Hallitus odottaa kunnostushankkeen valmistuvan vuoden 2023 alkuun mennessä ja hankkeen maksavan noin viisi miljoonaa euroa (5,6 miljoonaa dollaria).
Hitlerin synnyinkodin muuttaminen ”neutraaliksi”
Nykyisin ei ole juurikaan viitteitä siitä, että keltainen kulmatalo Braunau am Innissä olisi ollut sen miehen synnyinkoti, joka nousi natsi-Saksan johtajaksi, laukaisi toisen maailmansodan ja toteutti holokaustin.
Talossa ei ole muistolaattoja lukuun ottamatta talon edessä olevaa kaiverrettua kiveä, jossa lukee: ”Fasismi ei koskaan enää”, mutta siinä ei mainita Hitleriä nimeltä.
Sisäministeriön virkamies Hermann Feiner totesi, että kivi siirretään museoon ja että suunnittelun tarkoituksena on tehdä rakennuksesta poliittisesti neutraali ja pelottaa uusnatsien vierailijoita.
”Koko tämän paikan neutralisointi oli viime kädessä tämän tuloksen ytimessä”, Feiner sanoi ja totesi, että termi ”neutralisointi ” viittaa arkkitehtoniseen suunnitteluun.
Lue lisää: Hitlerin alligaattori’, joka selvisi Berliinin taistelusta, kuolee Moskovassa
Vaikka hän asui rakennuksessa vain lyhyen aikaa, natsisympatiat eri puolilta maailmaa vierailevat edelleen kiinteistössä.
Kohtana menneisyys
Toisen maailmansodan jälkeen rakennusta käytettiin kirjastona, vammaisten hoitokeskuksena ja teknisenä kouluna.
Vuoden 2017 alussa hallitus pakkolunasti rakennuksen yksityiseltä omistajalta, mikä käynnisti pitkän oikeustaistelun korvauksista, joka päättyi viime vuonna.
Itävallan hallitus harkitsi aiemmin useita rakennusta koskevia ehdotuksia, mukaan lukien sen mahdollinen purkaminen, mutta kohtasi historiantutkijoiden vastustusta.
Austria, joka liitettiin Saksaan vuonna 1938, on ollut hidas tunnustamaan roolinsa natsismin nousussa ja osavastuunsa holokaustista. Jokapäiväisessä elämässä on vain vähän muistutuksia tuosta luvusta Itävallan historiassa.
”Hän on erilainen kuin koko muu perhe”. – Äiti Klara Hitler, siteerannut August Kubizek.
”Hän oli ehdottomasti lahjakas, joskin myös vino, ja vaikka hän ei ollut väkivaltainen, häntä pidettiin kapinallisena. Hän ei myöskään ollut ahkera.” – Tohtori Eduard Huemer, Hitlerin ranskanopettaja. (Adolf Hitler on kuvan oikeassa yläkulmassa.)
”Kaikki hänen sukulaisensa pitivät Hitleriä ei-loukkaantujana, joka karttoi kaikkea kovaa työtä.” – August Kubizek, Adolf Hitlerin poikakaveri.
”En ole koskaan saanut selville, mikä aiheutti Hitlerin fanaattisen vihan juutalaisia kohtaan. Kokemukset juutalaisista upseereista maailmansodan aikana eivät ole voineet vaikuttaa siihen paljonkaan.” – Fritz Wiedemann, luutnantti Listan rykmentissä.
”Heillä oli vain yksi hyve: kuuliaisuus. Käskystä heitä oli käytettävä kaikkeen, heidät oli koulutettu seuraamaan miestä ja he kykenivät mihin tahansa. Hitlerin ruskeapaidat rekrytoitiin tyytymättömistä ja epäonnistuneista, kunnianhimoisista, kateuden ja vihan täyttämistä, kaikista luokista – valmiita murhaan ja väkivaltaan.” – Carl Zuckmayer, saksalainen näytelmäkirjailija.
”Yläluokan ihmiset haluavat päästä Hitlerin lähelle. Isoisälläni oli osuva kaava näitä vaihtelevia ihmisiä varten: ’Syljit heidän silmiinsä, niin he kysyvät, sataako vettä’. ”- Bela Fromm, saksalais-juutalainen toimittaja, 29. tammikuuta 1932.
”En erehtynyt hetkeäkään siitä, että natsit olivat vihollisia – vihamiehiä itselleni ja kaikelle minulle rakkaalle. Sen sijaan olin täysin väärässä siitä, miten kauheita vihollisia he olisivat.” – Sebastian Haffner, toimittaja, muistelmat.
”Menen puoluevastaanotolle vanhaan kaupungintaloon. Valtava hälinä. Raportoin tilanteesta Führerille. Hän päättää: ’Vetäkää poliisivoimat pois. Antakaa juutalaisten tuntea kansan raivo.”” – Joseph Goebbels, päiväkirja, 10.11.1938.
”Voin varmuudella sanoa, että ennen kuin lähdin San Franciscoon, olin saanut tietää Hitlerin aikomuksesta tuhota parantumattomia potilaita – ei vain parantumattomia mielisairauksia – sodan sattuessa. Motiivina hän sanoi, että he olivat tarpeettomia syöjiä.”” – Fritz Wiedemann, Adolf Hitlerin natsipuolueen adjutantti 19. tammikuuta 1939 asti.
”Olen lujasti vakuuttunut siitä, ettei Englanti eikä Ranska ryhdy yleiseen sotaan.” – Adolf Hitler armeijan kenraaliensa edessä Obersalzbergillä 13. elokuuta 1939.
”Koko sodan aikana Adolf Hitler ei koskaan käynyt pommitetussa kaupungissa.” – Albert Speer, valtakunnan asevarustelu- ja sotatuotantoministeri.
”Tiedän, että monet kokivat Hitlerin muuttuneen Stalingradin jälkeen. Minä en nähnyt sitä niin.” – Rochus Misch, kersantti SS:n Führerin saattokomennuskunnassa
”Siellä näin Hitlerin, joka katsoi kyseenalaistavasti hätääntynyttä ilmeeni. Hän sanoi hiljaa: ’Linge, joku on yrittänyt tappaa minut’.” Heinz Linge, Adolf Hitlerin palvelija.
”Tiedän, että sota on hävitty. Heidän ylivoimansa on selvä. Haluaisin nyt ampua itseäni päähän. me emme luovuta. Emme koskaan. Me voimme kaatua. Mutta me viemme maailman mukanamme.” – Hitler joulukuun 1944 lopulla adjutantilleen Nicolaus von Belowille.
”Tuntuu, että Hitlerin kuolema on nyt vain melko turha. Hänen olisi pitänyt kuolla jo aikaa sitten. Kuinkahan moni lohduttaa itseään ajattelemalla, että hän pörrää.” – Naomi Mitchison, skotlantilainen kirjailija