Kehittyneissä maissa kansanterveyden ja infektioiden torjunnan parantuessa sekä eliniän pidentyessä ateroomaprosesseista on tullut yhä merkittävämpi ongelma ja taakka yhteiskunnalle.Ateroomat ovat edelleen ensisijainen työkyvyttömyyden ja kuolemantapausten aiheuttaja, vaikka 1960-luvun alkupuolelta lähtien on ollut havaittavissa asteittaista paranemista (potilaan iän mukaan korjattuna). Näin ollen ongelman parempaan ymmärtämiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn tähtääviä ponnisteluja jatketaan yhä enemmän.
Yhdysvaltojen tietojen mukaan vuonna 2004 noin 65 %:lla miehistä ja 47 %:lla naisista sydän- ja verisuonisairauden ensimmäinen oire on sydäninfarkti (sydänkohtaus) tai äkkikuolema (kuolema tunnin kuluessa oireiden alkamisesta).
Merkittävä osa valtimovirtausta häiritsevistä tapahtumista tapahtuu paikoissa, joissa on alle 50 %:n suuruinen luumenin ahtauma. Sydämen rasituskokeet, perinteisesti yleisimmin suoritettu ei-invasiivinen testausmenetelmä verenkierron rajoitusten toteamiseksi, havaitsevat yleensä vain ~75 %:n tai sitä suuremman luumenin ahtauman, vaikka jotkut lääkärit kannattavat ydinrasitusmenetelmiä, joilla voidaan joskus havaita vain 50 %:n ahtauma.
Ennalta olemassa olevan aterooman, haavoittuvaisen plakin (ei-okklusiivinen tai pehmeä plakki) komplikaatioiden äkilliset luonteenomaiset seuraukset ovat johtaneet 1950-luvulta lähtien teho-osastojen ja monimutkaisten lääkinnällisten ja kirurgisten toimenpiteiden kehittämiseen. Angiografia ja myöhemmin sydämen rasituskokeet aloitettiin joko visualisoimaan tai epäsuorasti havaitsemaan ahtaumia. Seuraavaksi tulivat ohitusleikkaukset, joilla siirretyt suonet, joskus valtimot, luotiin ahtaumien ympärille, ja viime aikoina angioplastia, johon nyt kuuluvat myös stentit, viimeisimpänä lääkeainepäällysteiset stentit, jotka venyttävät ahtaumia avoimemmiksi.
Tästä lääketieteellisestä edistysaskeleesta huolimatta, jonka avulla on onnistuttu vähentämään angina pectoriksen ja heikentyneen verenkierron aiheuttamia oireita, aterooman repeämistapahtumat ovat edelleen suurin ongelma, ja ne johtavat edelleen toisinaan äkilliseen toimintakyvyttömyyteen ja kuolemantapauksiin, huolimatta kaikkein nopeimmista, massiivisimmasta ja pätevimmästäkin nykyisin saatavilla olevasta lääketieteellisestä ja kirurgisesta toimenpiteestä. Joidenkin kliinisten tutkimusten mukaan ohitusleikkauksilla ja pallolaajennuksilla on ollut parhaimmillaankin minimaalinen vaikutus, jos lainkaan, kokonaiseloonjäämisen paranemiseen. Tyypillisesti ohitusleikkausten kuolleisuus on 1-4 prosenttia ja pallolaajennusten 1-1,5 prosenttia.
Lisäksi nämä verisuonitoimenpiteet tehdään usein vasta sen jälkeen, kun henkilö on oireillut ja usein jo osittain vammautunut sairauden seurauksena. On myös selvää, että sekä pallolaajennukset että ohitusleikkaukset eivät estä tulevaa sydänkohtausta.
Vanhemmat menetelmät aterooman ymmärtämiseksi, jotka ovat peräisin ennen toista maailmansotaa, perustuivat ruumiinavaustietoihin. Ruumiinavaustiedot ovat jo pitkään osoittaneet rasvaisten juovien alkamista myöhemmässä lapsuudessa ja niiden hidasta oireetonta etenemistä vuosikymmenten kuluessa.
Yksi tavaksi nähdä aterooma on hyvin invasiivinen ja kallis IVUS-ultraäänitekniikka; se antaa meille tarkan tilavuuden valtimon sisäpuolisesta intimasta sekä keskimmäisistä mediakerroksista noin 25 mm:n pituisen valtimon pituudelta. Valitettavasti se ei anna tietoa valtimon rakenteellisesta lujuudesta. Angiografia ei visualisoi ateroomaa; se ainoastaan tekee näkyväksi verenkierron verisuonten sisällä. Vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka eivät ole fyysisesti invasiivisia tai vähemmän invasiivisia ja jotka ovat edullisempia yksittäistä testiä kohden, on käytetty ja kehitetään edelleen, kuten tietokonetomografiaa (CT; johtoasemassa on elektronisuihkutomografia sen suuremman nopeuden vuoksi) ja magneettikuvausta (MRI) käyttäviä menetelmiä. Lupaavin 1990-luvun alusta lähtien on ollut EBT, joka havaitsee kalkkeutumisen ateroomassa ennen kuin useimmilla henkilöillä alkaa esiintyä kliinisesti havaittavia oireita ja heikentymistä. Statiinihoito (kolesterolin alentamiseksi) ei hidasta kalkkeutumisen nopeutta CT-kuvauksella määritettynä. Sepelvaltimoiden sepelvaltimoiden seinämän magneettikuvaus, vaikka se rajoittuu tällä hetkellä tutkimuksiin, on osoittanut kykenevänsä havaitsemaan verisuonen seinämän paksuuntumisen oireettomilla korkean riskin henkilöillä. Koska magneettikuvausmenetelmä ei ole invasiivinen eikä sisällä ionisoivaa säteilyä, sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää taudin etenemisen ja taantumisen seurannassa. Useimpia visualisointitekniikoita käytetään tutkimuksessa, ne eivät ole laajalti useimpien potilaiden saatavilla, niillä on huomattavia teknisiä rajoituksia, niitä ei ole laajalti hyväksytty, eivätkä sairausvakuutusyhtiöt yleensä kata niitä.
Kliinisistä tutkimuksista ihmisillä on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että tehokkaampi hoidon painopiste on aterooman kasvuprosessin hidastaminen, pysäyttäminen ja jopa osittainen kääntäminen. On olemassa useita prospektiivisia epidemiologisia tutkimuksia, mukaan lukien ARIC-tutkimus (Atherosclerosis Risk in Communities) ja CHS-tutkimus (Cardiovascular Health Study), jotka ovat tukeneet kaulavaltimon intima-media-paksuuden (Carotid Intima-media thickness, CIMT) suoraa korrelaatiota sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskiin potilailla, joilla ei ole ollut sydän- ja verisuonitautia. ARIC-tutkimukseen osallistui 15 792 5-65-vuotiasta henkilöä neljällä eri alueella Yhdysvalloissa vuosina 1987-1989. Tässä tutkimuksessa mitattiin lähtötilanteen CIMT ja mittaukset toistettiin 4-7 vuoden välein kaulavaltimon B-moodin ultraäänitutkimuksella. CIMT:n kasvu korreloi lisääntyneen CAD-riskin kanssa. CHS aloitettiin vuonna 1988, ja CIMT:n yhteyttä sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskiin tutkittiin 4 476:lla 65-vuotiaalla ja sitä nuoremmalla henkilöllä. Noin kuuden vuoden seurannan lopussa CIMT-mittaukset korreloivat sydän- ja verisuonitapahtumien kanssa.
Paroi artérielle et Risque Cardiovasculaire in Asia Africa/Middle East and Latin America (PARC-AALA) on toinen merkittävä laajamittainen tutkimus, johon osallistui 79 keskusta Aasian, Afrikan, Lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan maista ja jossa selvitettiin CIMT:n jakautumista eri etnisiin ryhmiin ja sen yhteyttä Framinghamin sydän- ja verisuonitautien pistemäärään. Monilinjainen regressioanalyysi osoitti, että lisääntynyt Framinghamin kardiovaskulaarinen pistemäärä oli yhteydessä CIMT:hen ja kaulavaltimoiden plakkiin maantieteellisistä eroista riippumatta.
Cahn ym. seurasivat prospektiivisesti 152 potilasta, joilla oli sepelvaltimotauti, 6-11 kuukauden ajan kaulavaltimoiden ultraäänitutkimuksen avulla, ja he havaitsivat 22 verisuonitautitapahtumaa (sydäninfarktia, ohimenevää iskeemistä kohtausta, aivohalvausta ja pallolaajennusta) tänä aikana. He päättelivät, että tällä ei-toimenpidemenetelmällä mitatulla kaulavaltimon ateroskleroosilla on ennusteellista merkitystä sepelvaltimopotilailla.
Bots ym. seurasivat Rotterdam-tutkimuksessa 7 983 >55-vuotiasta potilasta keskimäärin 4,6 vuoden ajan ja raportoivat 194 sydäninfarktitapahtumaa tänä aikana. CIMT oli merkittävästi suurempi sydäninfarktiryhmässä verrattuna muuhun ryhmään. Demircan ym. havaitsivat, että akuuttia sepelvaltimotautioireyhtymää sairastavien potilaiden CIMT-arvot olivat merkitsevästi suurentuneet verrattuna potilaisiin, joilla oli vakaa angina pectoris.
Toisessa tutkimuksessa on raportoitu, että CIMT-arvon maksimiarvo 0,956 mm:n ollessa 0,956 mm:n suuruinen oli 85,7 %:n herkkyys-ominaisuus (sensitiivisyys) ja 85,1 %:n spesifisyys (spesifisyys) ennustamaan angiografista CAD:tä. Tutkimusryhmä koostui potilaista, jotka otettiin kardiologian poliklinikalle vakaan angina pectoriksen oireiden vuoksi. Tutkimus osoitti, että CIMT oli korkeampi potilailla, joilla oli merkittävä sepelvaltimotauti, kuin potilailla, joilla ei ollut kriittisiä sepelvaltimovaurioita. Regressioanalyysi osoitti, että keskimääräisen intima-media-kompleksin paksuuntuminen yli 1,0 ennusti potilaidemme merkittävää KHK:ta. CIMT kasvoi merkittävästi sitä mukaa, mitä useampi sepelvaltimo oli kyseessä. Kirjallisuuden mukaisesti todettiin, että CIMT oli merkittävästi suurempi, jos potilaalla oli aivoverenkiertohäiriö. Lisäksi CIMT-arvo kasvoi, kun mukana olevien verisuonten määrä kasvoi, ja korkeimmat CIMT-arvot todettiin potilailla, joilla oli mukana vasen pääsepelvaltimo. Kliiniset tutkimukset ihmisillä ovat kuitenkin olleet hitaita tuottamaan kliinistä & lääketieteellistä näyttöä, osittain siksi, että ateroomien oireettomuus tekee niiden tutkimisesta erityisen vaikeaa. Lupaavia tuloksia on saatu käyttämällä kaulavaltimon intima-media-paksuuden skannausta (CIMT voidaan mitata B-mode-ultrasonografialla), B-vitamiineja, jotka vähentävät proteiinisyöpää aiheuttavaa homokysteiiniä ja jotka vähentävät kaulavaltimon kaulaplakin tilavuutta ja paksuutta sekä aivohalvausta jopa myöhäisvaiheen taudissa.
Lisäksi sen ymmärtäminen, mikä ohjaa aterooman kehittymistä, on monimutkaista, ja siihen liittyy useita tekijöitä, joista vain osa, kuten lipoproteiinit, vielä tärkeämpi lipoproteiinien alaluokka-analyysi, verensokeritasot ja verenpainetauti, tunnetaan ja tutkitaan parhaiten. Viime aikoina joitakin monimutkaisia immuunijärjestelmän malleja, jotka edistävät tai estävät aterooman etenemiseen liittyviä luontaisia tulehduksellisia makrofagien laukaisuprosesseja, on hitaasti selvitetty paremmin ateroskleroosin eläinmalleissa.