Asma al-Assad

Assad ja Brasilian ensimmäinen nainen Marisa Letícia Lula da Silva katsomassa Iku-Shamaganin patsasta Damaskoksen kansallismuseossa 3. joulukuuta 2003

Haferz al-Assadin kuoltua kesäkuussa 2000 Bashar siirtyi presidentiksi. Asma muutti Syyriaan marraskuussa 2000 ja avioitui Basharin kanssa saman vuoden joulukuussa. Avioliitto yllätti monet, sillä heidän seurustelustaan ja kosiskelusta ei ollut kerrottu mediassa ennen häitä. Monet tulkitsivat liiton sovinnoksi ja merkiksi etenemisestä kohti uudistusmielistä hallitusta, sillä Asma kasvoi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja edustaa sunnienemmistöä, toisin kuin alaviitti Bashar.

Häiden jälkeen Asma matkusti ympäri Syyriaa 100 kylään 13:ssa Syyrian 14:stä kuvernementista puhuakseen syyrialaisten kanssa ja saadakseen tietoa siitä, mihin hänen tulisi suunnata tulevaa politiikkaansa. Tämän jälkeen hän perusti kokoelman järjestöjä, jotka toimivat hallituksen hyväntekeväisyyssektorin alaisuudessa ja joita kutsutaan nimellä Syria Trust for Development; järjestöihin kuuluvat FIRDOS (maaseudun mikroluotot), SHABAB (liiketoimintavalmiudet nuorille), BASMA (syöpään sairastuneiden lasten auttaminen), RAWAFED (kulttuurinen kehitys), Syyrian vammaisjärjestö ja Syyrian kehitystutkimuskeskus, ja niiden tavoitteena oli kohdistaa toiminta maaseutuyhteisöihin, taloudelliseen kehitykseen, vammaisiin kansalaisiin, kulttuuriseen kehitykseen sekä lasten ja naisten kehitykseen vastaavasti. Tunnetuimpia olivat hänen perustamansa MASSAR-keskukset, jotka toimivat yhteisökeskuksina, joissa lapset oppivat aktiivista kansalaisuutta. Tämän työn ansiosta hän pääsi yhdeksi Middle East 411 Magazine -lehden ”maailman vaikutusvaltaisimmista arabeista”.

JulkisuuskuvaEdit

Asma ja Bashar al-Assad Moskovan-matkalla 27. tammikuuta 2005

Media-analyytikot kuvailevat Assadin olleen tärkeä osa Syyrian hallituksen suhdetoimintapyrkimyksiä hänen ollessaan presidentin rouvana, ja Assadin katsottiin ottaneen edistyksellisiä kannanottojaan naisen oikeuksiin ja koulutukseen. Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma käytti 18 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria auttaakseen järjestämään monimutkaisia uudistusaloitteita, jotka osoittivat, että Syyrian hallitus pyrki nykyaikaisempaan ja edistyksellisempään hallitusmuotoon. Keskeinen osa tätä oli auttaa luomaan Assadille ”uudistajan aura”, ja korostettiin hänen osallistumistaan Syyrian kehitysyhteistyöohjelmaan (Syria Trust for Development) siihen asti, kunnes ohjelma keskeytettiin, kun maa ajautui sisällissotaan. Syntyperältään sunnimuslimina Assadin johtavalla roolilla oli merkitystä myös Syyrian hallituksen ja presidentin näkemykselle Syyrian sunnienemmistön keskuudessa.

Syyrian sisällissotaTiedoksianto

Seuran julkisuuskuvaan on kohdistunut vakava isku Syyrian sisällissodan kärjistyttyä alkuvuodesta 2012, kun presidentin rouvaa kritisoitiin siitä, että hän oli pysynyt vaiti koko Syyrian kansannousun alun ajan. Hän antoi ensimmäisen virallisen lausuntonsa kansainväliselle medialle sen jälkeen, kun kansannousu alkoi helmikuussa 2012, lähes vuosi ensimmäisten vakavien mielenosoitusten jälkeen. Samoin helmikuussa 2012 hän lähetti The Times -lehdelle sähköpostiviestin, jossa hän totesi seuraavaa: ”Presidentti on Syyrian presidentti, ei syyrialaisten ryhmittymä, ja First Lady tukee häntä tässä roolissa.” Tiedotteessa kuvailtiin myös hänen jatkuvaa tukeaan hyväntekeväisyysjärjestöille ja maaseudun kehittämistoimille ja kerrottiin, että hän lohduttaa ”väkivallan uhreja”.

23. maaliskuuta 2012 Euroopan unioni jäädytti hänen omaisuutensa ja asetti matkustuskiellon hänelle ja presidentti Bashar al-Assadin muille läheisille perheenjäsenille osana Syyrian hallituksen vastaisia pakotteiden kiihtymistä. Assad itse voi edelleen matkustaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Britannian kansalaisuutensa vuoksi.

16. huhtikuuta 2012 Huberta von Voss Wittig ja Sheila Lyall Grant, Saksan ja Britannian YK-suurlähettiläiden vaimot, julkaisivat neliminuuttisen videon, jossa he pyysivät Assadia puolustamaan rauhaa ja kehottivat hänen miestään lopettamaan verenvuodatuksen maassaan.

Häntä ei ollut nähty säännöllisesti julkisuudessa heinäkuun 2012 Syyrian sotilastiedusteluosaston pommitusten jälkeen, mikä johti lehdistössä spekulaatioihin, että hän olisi paennut pääkaupungista tai maasta. Hän esiintyi julkisesti Damaskoksen oopperatalossa ”Mother’s Rally” -tapahtumassa 18. maaliskuuta 2013 ja kumosi huhut. Hän esiintyi jälleen julkisesti lokakuussa 2013 ja kumosi jälleen huhut lähdöstään toteamalla: ”Olin täällä eilen, olen täällä tänään ja olen täällä huomenna.”

Vuonna 2020 hänen julkinen Instagram-sivunsa päivittyy edelleen valokuvilla, joissa hän on mukana yhteiskunnallisessa palvelutoiminnassa.

Maaliskuussa 2021 Lontoon Metropolitan Police aloitti tutkinnan väitteistä, joiden mukaan Assad olisi yllyttänyt ja rohkaissut terroritekoihin sodan aikana.

”Ruusu aavikolla ”Edit

Helmikuussa 2011 Vogue julkaisi veteraanimuotikirjailija Joan Juliet Buckin kirjoittaman imartelevan profiilin Assadin elämästä ”Ruusu aavikolla”. Artikkeli poistettiin myöhemmin samana keväänä Voguen verkkosivuilta ilman toimituksellista kommenttia. Vastatessaan tiedotusvälineiden tiedusteluihin Assadin profiilin katoamisesta Voguen päätoimittaja totesi, että ”viimeisten puolentoista vuoden kauheiden tapahtumien edetessä Syyriassa kävi selväksi, että prioriteetit ja arvot olivat täysin ristiriidassa Voguen prioriteettien ja arvojen kanssa”. Buck on sittemmin kirjoittanut The Daily Beast -lehteen toisen artikkelin, jossa hän suhtautuu Assadiin erittäin kriittisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.