Ahmaud Arbery : Helmikuun 23. päivänä 25-vuotias aseeton musta lenkkeilijä juoksi valkoisen asuinalueen läpi Georgiassa, ja kaksi valkoista ”vigilanttia” – isä ja poika – ampuivat hänet. Miehet väittivät, että Arbery sopi tuntomerkkeihin miehestä, joka oli tehnyt useita murtoja alueella, vaikka oli selvää, että Arbery oli lenkillä. Molemmat miehet ovat nyt pidätettyinä murhasta, mutta oikeuden saaminen kesti kuukausia; COVID-19:n vuoksi – ja koska miehillä oli henkilökohtaiset siteet piirisyyttäjään.
Breonna Taylor : 13. maaliskuuta nuorta louisvillelaista ensihoitajaa, joka oli tämän pandemian etulinjassa, ammuttiin kahdeksan kertaa ja hänet surmattiin kotonaan poliisien toimesta, jotka luulivat, että hän oli epäilty, jonka he olivat jo pidättäneet. Poliisi suoritti etsintäluvan ja ampui 20 laukausta asuntoon. Kenneth Walker, Breonnan poikaystävä, pidätettiin tapahtumapaikalla, koska hän oli ampunut takaisin poliiseja itsepuolustukseksi.
George Floyd: Toukokuun 25. päivänä väärennöksestä epäillyn minneapolilaisen miehen tappoi poliisi, joka painoi polvensa Floydin niskaan Floydin huutaessa ”en voi hengittää”. Neljä poliisia on erotettu poliisivoimista, mutta Floydin perhe vaatii, että poliisit asetetaan syytteeseen murhasta. Floydilla ei ollut rikosrekisteriä, ja hän oli lukion urheilutähti.
Armenialaiset – jos ette näe näitä murhia jatkumona esi-isillemme tehdyille ihmisoikeusloukkauksille, ette ole kuunnelleet tarpeeksi tarkkaan tarinoita kansanmurhasta.
Ottomaanien propagandassa armenialaisia kuvailtiin ”pettureiksi, sabotoijiksi, vakoilijoiksi, salaliittolaisiksi, syöpäläisiksi ja uskottomiksi”. Osmanit käyttivät tätä kieltä oikeuttaakseen 1,5 miljoonan armenialaisen murhan. Meidän on oltava erityisen tietoisia siitä, ettemme alitajuisesti tai tietoisesti jätä huomiotta mustien ihmisten murhia synnynnäisen ennakkoluulomme vuoksi tai siksi, että luotamme sokeasti poliisiin. Jokainen tapaus on tutkittava. Muistakaa: hallitukset ovat historiallisesti sortaneet vähemmistöryhmiä saadakseen valtaa ja säilyttääkseen suotuisan status quo:n – mutta se ei tarkoita, että meidän kansana on mukauduttava tuohon sortoon.
Viime vuosisadan ensimmäisen, dokumentoiduimman ja vähiten tunnustetun kansanmurhan eloonjääneinä armenialaisilla on ainutlaatuinen historiallinen näkökulma ihmisoikeusloukkauksiin ja siten velvollisuus valaista tämän päivän epäoikeudenmukaisuuksia, olivatpa ne missä tahansa. Ryhmänä, joka nyt hyötyy suoraan valkoisten etuoikeudesta Amerikassa, meidän on tehtävä kaikkemme antaaksemme äänettömille äänen. Armenialais-amerikkalaiset ovat vahva ja voimakas ryhmä; meidän ei pidä aliarvioida sitä vaikutusta, joka solidaarisuudellamme ja tuellamme voi olla sorrettuihin.