COVID-19-pandemia, ennätystyöttömyys ja kasvavat yhteiskunnalliset levottomuudet ajavat amerikkalaisen yhteiskunnan lähelle murtumispistettä.
Kokonaiskuva: Sivilisaatiot eivät kestä ikuisesti, ja kun ne romahtavat, syynä on lähes aina sisäinen epäonnistuminen. Jopa keskellä yhtä synkimmistä vuosistamme Yhdysvalloilla on vielä monia tekijöitä edukseen, mutta menneiden yhteiskuntien kohtalo sisältää pelottavia opetuksia siitä, mitä voi olla edessä.
Jos Amerikka vaikuttaa maalta, joka on horjumassa, se saattaa hyvinkin olla sitä. Asiantuntijat, jotka ovat tutkineet sivilisaatioiden romahtamista menneisyydessä, varoittavat, että Yhdysvalloissa on havaittavissa todellisen olemassaolon vaarassa olevan yhteiskunnan oireita.
- ”Yhdysvallat on vaarassa tuhoutua tulevan vuosikymmenen aikana”, sanoo Cambridgen yliopiston Centre for the Study of Existential Risk -tutkimuskeskuksen tutkija Luke Kemp. ”Varhaisia varoitussignaaleja on olemassa, ja erilaiset romahdusta edistävät tekijät lisääntyvät.”
Näihin tekijöihin kuuluvat:
Sairaudet: Yhdysvallat ei olisi ensimmäinen sivilisaatio, jonka mikroskooppinen taudinaiheuttaja kaataa.
- ”Antoninen rutto” iski Rooman valtakuntaan sen huipulla toisen vuosisadan lopulla ja levisi kauppareittejä pitkin tappaen arviolta 7-8 miljoonaa ihmistä. Toinen rutto kuudennen vuosisadan puolivälissä – Euroopan ”mustan kuoleman” edeltäjä – saattoi tappaa puolet Rooman valtakunnasta, ja sen jälkiseuraukset ”auttoivat työntämään roomalaiset murtumispisteen yli”, kuten Oklahoman yliopiston klassikoiden professori Kyle Harper kirjoitti vuonna 2017.
- COVID-19 ei lähes varmasti aiheuta läheskään yhtä suuria ihmisuhreja. Sen nopea leviäminen on kuitenkin korostanut globalisaation varjopuolia, kun taas Yhdysvaltain hallituksen kamppailu sen hallitsemiseksi on paljastanut institutionaalisen epäonnistumisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan syvään juurtuneet epätasa-arvot.
Tasa-arvo: Yksi sivilisaatioiden romahduksissa yhä uudelleen toistuva tekijä on eriarvoisuuden lisääntyminen, kun eliitit keräävät yhä enemmän vaurautta ja valtaa massojen kustannuksella. Eriarvoisuus synnyttää yhteiskunnallista levottomuutta, mutta se myös heikentää kollektiivista solidaarisuutta, jota tarvitaan vastaamaan muihin uhkiin, sekä sisäisiin että ulkoisiin.
- Jopa ennen pandemiaa ero rikkaimpien ja köyhimpien yhdysvaltalaisten kotitalouksien välillä oli vuonna 2019 suurin 50 vuoteen. Vaikka köyhien tulot olivat kasvaneet vuosia kestäneen talouskasvun ansiosta, kasvu oli jäänyt kääpiöksi rikkaimpien varallisuuden rinnalla – ja kuten historioitsija Patrick Wyman kertoi minulle, ”käsitys yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta on yhtä tärkeä kuin se, mitä ihmisillä on objektiivisesti käytettävissään.”
- COVID-19 pahentaa eriarvoisuutta lähes varmasti, etenkin jos työnantajat käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja kiihdyttävät automatisointia työpaikoilla. Pandemia on myös osoittanut mustien työntekijöiden haavoittuvuuden, sillä he työskentelevät suhteettoman usein joko aloilla, joihin työsulku on vaikuttanut eniten, tai etulinjan tehtävissä, jotka asettavat heidät koronaviruksen tähtäimeen.
Sosiaaliset levottomuudet: Jokaisessa osavaltiossa on viime päivinä ollut katumielenosoituksia, ja Washington D.C. on muuttunut massiivisen turvallisuussulun myötä. Se, mitä amerikkalaiset todistavat, ”on sitä, mitä tapahtuu maissa ennen romahdusta”, kuten eräs entinen CIA:n analyytikko sanoi Washington Postille.
- Presidentti Trumpin halukkuus ylittää normit uhkaamalla päästää armeijan valloilleen – mitä hän luonnehtii pyrkimykseksi torjua ryöstelyä, joka on liittynyt joihinkin mielenosoituksiin ja jota arvostelijat pitävät alastomana autoritaarisuuden tavoitteluna – uhkaa vieläkin suurempaa väkivaltaisuutta.
- Syvästi polarisoituneella äänestäjäkunnalla on edessään presidentinvaalit, jotka pandemia saattaa häiritä, vaalit, joiden tuloksesta monet amerikkalaiset saattavat kiistellä ja jopa vastustaa niitä, riippumatta siitä, kuka ehdokas voittaa. Kukaan muu kuin New York Timesin kolumnisti Thomas Friedman varoitti keskiviikkona, että Yhdysvallat on ”matkalla kohti kulttuurista sisällissotaa.”
- Tämä syvään juurtunut kahtiajako – jota tukevat sosiaalisen median polarisoivat vaikutukset ja jota yhä useammin rytmittävät todelliset väkivaltaisuudet – uhkaa rampauttaa Amerikkaa ulkoisten uhkien edessä, jotka ulottuvat meneillään olevasta pandemiasta Kiinan nousuun ja ilmastonmuutoksen syvenevään vyöryyn.”
Joo, mutta: Katsokaa taaksepäin Amerikan historiassa ja voitte löytää enemmän kauheita esimerkkejä jokaisesta näistä tekijöistä. Vuoden 1968 yhteiskunnalliset levottomuudet olivat paljon verisempiä; vuoden 1918 influenssapandemia tappoi paljon enemmän ihmisiä; ja tietysti orjuuden perisynnin lopettaminen vaati sisällissodan, joka johti 750 000 ihmisen kuolemaan.
- Mutta kuten Friedman totesi kolumnissaan: ”Abraham Lincoln ei ole presidentti”.
Lopputulos: Amerikan aiemmista eksistentiaalisista kriiseistä selviytyminen antaa meille toivoa selviytymisestä, mutta ei varmuutta. Seuraavat kuukaudet voivat kertoa meille, onko Yhdysvallat lopulta uudistumisen vai tuhon tiellä.