Osa CGTN:n erikoisohjelmasarjasta Uuden maailman uudelleen löytäminen
Maailman suurimmassa espanjankielisessä maassa on meneillään yksi modernin historian tarkimmin seuratuista presidentinvaaleista. Ennakkosuosikki on vasemmistopopulisti ja Meksikon kaupungin entinen pormestari Andres Manuel Lopez Obrador, joka tunnetaan paremmin nimellä AMLO.
Hän on kritisoinut pitkään Institutionaalista vallankumouspuoluetta eli PRI:tä, joka on pitänyt valtaa Meksikossa yli 75 vuotta ja jolla on tällä hetkellä hallussaan presidenttiys ja enemmistö Meksikon kongressin molemmissa huoneissa.
Mutta kuten useimmat meksikolaiset poliitikot, myös Lopez Obrador oli aikoinaan PRI:n jäsen, ja hänen tapauksensa havainnollistaa PRI:n syvää yhteyttä poliittiseen valtaan Meksikossa. Asiantuntijoiden mukaan Meksikon valtarakenteen ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuntea Institutionaalisen vallankumouspuolueen historia.
PRI:n loivat Meksikon vallankumouksen voiton jälkeen valtaan takertuneet sotilaseliitit. 1928 vallankumousjohtaja Alvaro Obregon murhattiin. Valtaan nousi kenraali Plutarco Elias Calles, joka perusti vuonna 1929 PRI:n edeltäjän, Kansallisen vallankumouspuolueen eli PNR:n.
Vallankumousjohtaja Alvaro Obregonin murhan jälkeen valtaan nousi kenraali Plutarco Elias Calles (keskellä).
Historioitsija Lorenzo Meyerin mukaan puolueen synnystä lähtien se oli suunniteltu käyttämään Callesin perintönä saamaa valtaa. ”Näin PRI syntyi vuonna 1929. Puolue ei syntynyt kilpailemaan vallasta. Sillä oli jo valtaa”, hän sanoi.
Vuonna 1934 Calles nimitti seuraajakseen toisen vallankumouksellisen kenraalin, Lazaro Cardenasin.
Vuonna 1938 Cardenas kansallisti öljysektorin ja loi valtiollisen öljymonopolin, PEMEXin.
Vuonna 1938 Cardenas kansallisti öljysektorin ja loi valtiollisen öljymonopolin, PEMEXin. Hän sanoi tehneensä sen kansakunnan hyväksi: ”Tämä on selvä ja ilmeinen tapaus. Se velvoittaa hallitusta soveltamaan pakkolunastuslakia, koska he ovat rikkoneet työsopimuksia työntekijöidensä kanssa.”
Vuoteen 1946 mennessä PRM muutti nimensä viimeisen kerran Institutionaaliseksi vallankumouspuolueeksi eli PRI:ksi. Pitkä talouskasvun kausi, jota leimasi autoritaarinen valvonta, leimasi Meksikoa 1940-, 50- ja 60-luvuilla.
Vuonna 1968 Meksikon hallitus määräsi aseistetut turvallisuusjoukot tulittamaan satoja mielenosoittajia Meksikon Tlatelolcon kaupunginosassa.
Poliittinen ilmapiiri muuttui maailmalla vuonna 1968, ja muiden suurten pääkaupunkien tapaan myös Meksiko Cityn kadut täyttyivät demokratiamielenosoittajista. Meksikon hallitus määräsi aseistetut turvallisuusjoukot tulittamaan satoja mielenosoittajia Meksikon Tlatelolcon kaupunginosassa.
Vuotta myöhemmin Diaz Ordaz sanoi kuuluisassa puheessaan Meksikon PRI:n hallitsemassa kongressissa: ”Otan täysin henkilökohtaisen, eettisen, yhteiskunnallisen, sosiaalisen, oikeudellisen, poliittisen ja historiallisen vastuun hallituksen päätöksistä kuluneen vuoden tapahtumiin liittyen.”
Verilöylystä huolimatta Meksiko jatkoi suunnitelmia vuoden 1968 kesäolympialaisten järjestämisestä.
PRI:n yksinhallintapuolue loi vahvimman keskushallinnon, joka Meksikolla oli koskaan ollut. Maaseudulla ja kaupungeissa sen perintö on selvästi nähtävissä. Meksikon vallankumouksen muistomerkki seisoo Institutionaalisen vallankumouspuolueen hallinnan symbolina.
1970-luvulla hallituksen tukemaa väkivaltaa demokratiamielenosoittajia vastaan lisättiin.
1985 Mexico Cityn maanjäristys.
Vuoden 1985 Mexico Cityn maanjäristys osoitti kansalaisille PRI-hallituksen kyvyttömyyden reagoida kriisiin. vuoden 1988 presidentinvaaleissa ääntenlaskennan tietokonejärjestelmä oli yllättäen pettänyt, ja valtaan nousi toinen PRI-presidentti.
1990-luvun puolivälissä PRI-hallitus oli mukana neuvottelemassa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta. Mutta tuona aikana monet uskoivat edelleen, että PRI oli korruptoitunut puolue.
1994 PRI:n presidenttiehdokas Luis Donaldo Colosio lupasi erota puolueensa autoritaarisesta ja korruptoituneesta menneisyydestä. Kampanjapolulla Colosio sanoi: ”Näen Meksikon, joka on nälkäinen ja janoaa oikeutta. Näen Meksikon kansan, jota vaivaavat lait, jotka ovat asettaneet hänelle ne, joiden pitäisi palvella kansaa.”
Mutta poliittinen väkivalta iski samana vuonna, ja PRI:n ehdokas murhattiin rajakaupunki Tijuanassa.
Vincente Fox (KUVA: AP)
Massiivinen poliittinen murros saapui Meksikoon vuonna 2000, jolloin PRI hävisi presidentinvaalit ensimmäistä kertaa historiassa. Presidentti Ernesto Zedillo, joka myös kuului PRI:hen, luovutti vallan rauhanomaisesti Kansallisen toiminnan puolueen Vicente Foxille.
Puhuessaan kansalle viimeisessä televisioidussa puheessaan Zedillo sanoi: ”Liittovaltion vaali-instituutti on ilmoittanut kaikille meksikolaisille … että tasavallan seuraava presidentti on Vicente Fox.”
Puolue hävisi vielä kaksi presidentinvaalia, ennen kuin se palasi valtaan vuonna 2012.
Meksikon meneillään olevissa presidentinvaaleissa mielipidemittaukset osoittavat, että PRI:n korruptiota pidetään laajalti tunnettuna, mikä on sijoittanut puolueen ehdokkaan kauas kolmanneksi.
Andres Manuel Lopez Obrador (KUVA: AP)
Nyt vasemmiston ehdokas Andres Manuel Lopez Obrador, joka loi poliittisen uransa tuomitsemalla PRI:n, on nyt suosikki Meksikon vuoden 2018 presidentinvaalien voittajaksi, vaikka hänen henkilökohtainen historiansa on sidoksissa Institutionaaliseen vallankumouspuolueeseen.