American Experience

Ja Ford on juuri ja juuri suosituin amerikkalainen, varmasti yksi rikkaimmista; tässä on henkilö, jonka raha ja vaikutusvalta herättävät valtavasti huomiota, ja hän puhuu asioita, jotka eivät poikkea siitä, mitä Hitler puhuu samaan aikaan oluthuonekokouksissaan Münchenissä.

Juutalaisten osalta uskon, että se saa heidät todella kyseenalaistamaan sen, miten todella heidät hyväksytään amerikkalaisina. Luulen että sillä oli psyykkistä vahinkoa. Luulen, että se aiheutti eräänlaista sisäänpäin kääntymistä, eräänlaista pelkoa laajempaa yhteiskuntaa kohtaan. Luulen, että se sai heidät tuntemaan, että heidän oli todistettava itsensä, että ei riittänyt, että he olivat raittiita, rehellisiä ja ahkeria kansalaisia. Heidän täytyi julistaa, kuinka amerikkalaisia he olivat.

Vuonna 1938 Ford sai natsihallinnolta palkinnon nimeltä ”Saksan kotkan suurristi”. Miten ymmärrämme tämän palkinnon? Mitä se tarkoittaa?
Saksalaiset kunnioittavat Fordia, voisimme sanoa, parista syystä. Ensinnäkin he ovat hyvin innostuneita koko liukuhihnateknologisesta modernisaatiosta. T-malli ja Volkswagen ovat tavallaan samanlaisia autoja. Volkswagenin, kansanauton, ideana oli olla kohtuuhintainen keskivertosaksalaiselle. Se on tavallaan kuin T-malli aikanaan: auton ei pitäisi olla vain eliitin omaisuutta, vaan sen pitäisi olla auto, johon tavallisella saksalaisella olisi varaa. Fordin T-mallia ja Volkswagenia voisi siis pitää jotakuinkin samankaltaisina.

Antisemitismin näkökulmasta Hitler saattoi pitää Fordia jonain, joka oli… kutsuttakoon häntä ikätoverikseen. He molemmat alkoivat 1920-luvulla kirjoittaa ja levittää tietoa siitä, mitä he molemmat pitivät suurena voimakkaana uhkana, ”juutalaisena”.

Ja Hitler oli hyvin innoittunut Fordin kirjoituksista. Ja ajatus siitä, että tämä voisi tapahtua Yhdysvalloissa, oli uskoakseni hyvin tärkeä myös Hitlerille, koska kun ihmiset Yhdysvalloissa puhuivat natsismia vastaan ja käyttivät eräänlaista retoriikkaa: ”No, sellaista ei voisi koskaan tapahtua täällä” ja ”Me olemme demokratian linnakkeita”, uskon, että Hitler olisi saanut tietynlaista tyydytystä voidessaan osoittaa Fordin tavallaan yhtä hyväksi antisemitistiksi kuin hän itse oli.

Voidaanko Fordin aiheuttamaa vahinkoa mitata?
On vaikea sanoa, kuinka paljon vahinkoa Ford aiheutti. Ihmiset ovat saattaneet olla antisemitistisiä myös ilman Fordia. On vain kiehtovaa, missä määrin hän saattoi olla vastuussa, eikä niinkään se, missä määrin hän vahvisti ajatuksia, jotka leijuivat muista lähteistä.

Hitler oli hyvin tietoinen Henry Fordista, Henry Fordin kirjoituksista, ja kehui niitä. Hän kääntyi samojen asiakirjojen puoleen. Siinä on yhteinen säie. Siionin vanhimpien pöytäkirjat oli molempien vaalima teksti. Ja Ford Motorsin ja natsihallinnon välillä oli varmasti liikesuhteita.

Kysymys esitetään aina: Mitä amerikanjuutalaiset tekivät vastauksena Euroopan kärjistyvään kriisiin Hitlerin noustua valtaan? Ja vaikka mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että he tekivät paljon, he olivat hyvin aktiivisia, he olivat kiihtyneitä ja kiihottavia, jossain määrin heidän käyttäytymisensä oli hillittyä. Heidän käsitystään siitä, mitä he saattoivat tehdä, hillitsi tieto siitä, miten laajalle levinnyt antisemitismi oli Amerikassa. Jos joku Henry Fordin kaltainen henkilö, jolla oli niin paljon valtaa ja varallisuutta, saattoi olla niin suorasukainen antisemitisti – ja tiedämme, että Hitler oli hyvin vaikuttunut Henry Fordista – niin täytyy olla niin, että monet amerikkalaiset jakavat nämä asenteet. Ja siksi on todella rajana, mitä voimme tehdä.

Jos ei olisi ollut Henry Fordia, olisivatko he olleet aggressiivisempia? Sitä emme voi tietää. Mutta luulen, että heidän laskelmissaan: ”Kuinka aggressiivisia voimme olla, kun ajamme Euroopan juutalaisten asiaa?”. ”Kuinka paljon voimme yrittää: painostaa kongressia, julkaista pääkirjoituksia sanomalehdissä, järjestää mielenosoituksia, esimerkiksi sallia lisää saksalaisia juutalaispakolaisia tai sitten puolalaisia juutalaispakolaisia?” He olivat hyvin tietoisia antisemitismin laajuudesta ja siitä, missä määrin heidän vaihtoehtojaan rajoitti tämä asenne, jota Ford tavallaan ruumiillisti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.