Kierrätetty alumiini on tulossa veden ja iPadin perässä. Tuotteiden valmistaminen käytetystä alumiinista on nyt yrityksille, kuten Coca-Colalle, PepsiColle ja Applelle, keino osoittaa sitoutumisensa tuotannon ympäristöystävällisyyteen. Asiakkaiden oletetaan voivan nukkua yönsä hieman paremmin tietäen, että heidän ostamansa kiiltävä tuote on tehnyt hyvää maapallolle. Mutta onko alumiinin tulevaisuus niin valoisa kuin hype antaa ymmärtää?
Mies, joka tunnettiin aiemmin nimellä Aquaman, uskoo niin. Jason Momoa ilmoitti huhtikuussa, että hän tekee yhteistyötä Ball Corporationin kanssa Mananalu-nimisen purkkivesisarjan valmistamiseksi. Sanomalla hyvästit Aquamanille ja muille parrakkaille hahmoille, joita hän on esittänyt, toimintatähti aiheutti kohua, kun hän ajeli parran pois kameran edessä mainostaakseen alumiinia parannuskeinona maapallon jättimäiseen muoviongelmaan. ”Muovit tappavat planeettamme. Ja luulen, että minulla on ratkaisu”, Momoa sanoo videolla partasakset kädessään. ”On vain yksi asia, joka voi todella auttaa planeettaamme ja pelastaa planeettamme, kunhan kierrätämme, ja se on alumiini.”
Hän ei ole yksin. Coca-Cola ja PepsiCo ilmoittivat tänä vuonna, että ne aikovat tuoda markkinoille alumiiniin pakattua vettä osana pyrkimyksiään vähentää muovijätettä. On myös Liquid Death -juomasarja, joka väittää ”murhaavansa janosi” vuoristovedellä ”ympäristöystävällisissä tölkeissä.”
Teknologiasektori haluaa myös mukaan alumiinivallankumoukseen. Tämän kuun Apple-tapahtumassa teknologiajätti ilmoitti, että sen uusissa iPadeissa ja Apple Watcheissa on komponentteja, jotka on muotoiltu 100-prosenttisesti kierrätetystä alumiinista. Ilmoitus perustuu viime vuonna tehtyyn sitoumukseen valmistaa MacBook Airin ja Mac minin kotelot kierrätysmateriaalista. ”Olemme edelläkävijöitä tulevaisuudessa, jossa meidän ei enää tarvitse louhia maapallolta arvokkaita materiaaleja tuotteidemme valmistamiseksi”, Apple sanoi vuoden 2019 ympäristövastuuraportissaan.
On helppo ymmärtää, miksi niin monet yritykset lankeavat alumiinin ympäristöystävällisyyteen. Sitä voidaan kierrättää loputtomiin. Alumiinitölkki voi muuttua taas uudeksi alumiinitölkiksi melko varmasti menettämättä prosessissa mitään. Useimmat elintarvikekäyttöön tarkoitetut muovit sitä vastoin ”kierrätetään”, ja niiden laatu heikkenee joka kerta, kun niitä käytetään uudelleen.
Teollisuusryhmä Aluminum Association sanoo, että lähes 75 prosenttia kaikesta tähän mennessä tuotetusta alumiinista on edelleen käytössä. Toisaalta vain 9 prosenttia kaikista koskaan valmistetuista muoveista on kierrätetty Science Advances -lehdessä vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan. Siinä todettiin, että 6,3 miljardia tonnia kaikesta koskaan valmistetusta 8,3 miljardista tonnista muovia on päätynyt jätteeksi. Siitä, mitä tehdä kaikelle tälle muoville, tuli Yhdysvalloille vielä suurempi pulma viime vuonna sen jälkeen, kun Kiina ilmoitti, ettei se enää ota vastaan heikkolaatuista muovia kierrätykseen.
Alumiinin kierrättäminen säästää noin 90 prosenttia uuden alumiinin valmistamiseen tarvittavasta energiasta, mikä on hienoa, sillä bauksiittimalmin louhiminen ja sen muuttaminen alumiiniksi on melko ympäristöä tuhoavaa ja energiaintensiivistä. Uuden alumiinin valmistamiseen kuluu noin kaksi kertaa enemmän energiaa kuin uuden muovin valmistamiseen.
Jotta yritykset ja yksityishenkilöt saisivat alumiinin käytöstä suurimman mahdollisen ympäristöhyödyn, heidän pitäisi varmistaa, että he upottavat rahansa kierrätettyyn alumiiniin, ei neitseelliseen alumiiniin. PepsiCon ilmoituksista ei käy ilmi, käyttääkö se uudessa tuotesarjassaan uutta vai uudelleenvalmistettua alumiinia. PepsiCo ei heti vastannut The Verge -lehdelle asian selvittämiseksi. Coca-Colan tiedottaja kertoi The Vergelle sähköpostitse, että sen alumiinipakkaukset ”valmistetaan jopa 70-prosenttisesti kierrätyssisällöstä.”
Muovista alumiiniin siirtyminen ”ratkaisee osittain yhden ongelman (vähemmän muovia), mutta luo uuden ongelman (enemmän alumiinia)”, maailmanlaajuisia kierrätystrendejä tutkiva Bucknellin yliopiston taloustieteen professori Thomas Kinnaman kertoi The Vergelle sähköpostitse. ”He voisivat laittaa vettä kiinteisiin kultaisiin astioihin (jotka on erittäin helppo kierrättää), mutta se ei olisi parasta, eikö?”
Ja sitten on vielä kysymys jätteen vähentämisestä verrattuna siihen, että tehtäisiinkö vain erilaista roskista. Ihmiset eivät ole läheskään täydellisiä, ja vaikka osa uusista alumiinitölkeistä kierrätetään, osa voi helposti päätyä roskiin. Alumiiniyhdistyksen mukaan amerikkalaiset lähettävät vuosittain yli 700 miljoonan dollarin arvosta alumiinitölkkejä kaatopaikoille. Entä jos sen sijaan, että ostaisimme janomme sammuttamiseksi joko muovipullon tai alumiinitölkin, kävisimme suihkulähteellä tai täyttäisimme uudelleenkäytettävän termospullon?
Energiatutkimusyritys Wood Mackenzie tutki alumiinin ja muovin hyviä ja huonoja puolia ennustaakseen, kumpi saattaisi voittaa ”vesipullosodan”. ”Helppoa vastausta ei ole. Jokaisella ’ratkaisulla’ on omat haasteensa”, se kirjoitti alustavissa tuloksissaan. Veden purkittamiseen ei ole aiemmin ollut yhtä paljon kannustimia, koska muovi on halvempaa. Alumiinista aiheutuvat lisäkustannukset ovat saattaneet olla järkevämpiä kalliimmissa juomissa, kuten oluessa ja limsassa, jotka hyötyisivät myös säilykkeiden säilyvyyden lisäämisestä. Alumiinin käyttö juomapakkauksissa on kuitenkin vähentynyt, kun ihmiset ovat alkaneet siirtyä vähemmän sokeripitoisiin juomiin limonadin sijaan. Wood Mackenzien vanhempi tutkimuspäällikkö Uday Patel kertoo The Vergelle, että tämä suuntaus voi muuttua muovipullojen huonon maineen vuoksi. Ja muoviteollisuus on hänen mukaansa ”huolissaan.”
Alumiinivillitys ei ole valtaamassa vain juomateollisuutta. Kun on kyse elektroniikasta, Applen tuotteiden valmistaminen 100-prosenttisesti kierrätetystä alumiinista saattaa luoda lupaavan ennakkotapauksen, mutta nettoympäristöhyödyt eivät ole vielä täysin selvillä.
Ympäristövastuuraportin mukaan alumiini aiheutti vuonna 2017 noin neljänneksen yhtiön valmistuksen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä. Seuraavana vuonna yhtiö kertoi vähentäneensä tuotteidensa alumiinista aiheutuvia päästöjä 45 prosenttia. ”Se, mitä he yrittävät tehdä, on melko vaikeaa, melko monimutkaista. Ja monella tapaa heitä pitäisi mielestäni ylistää kierrätysalumiinin käytöstä”, sanoo Memorial-yliopiston professori Josh Lepawsky, joka kartoittaa elektroniikkaromun kansainvälisiä liikkeitä.
”Varsinaista yksityiskohtaa siitä, onko Applen prosesseissa todellista energia- ja materiaalisäästöä, on todella vaikea sanoa varmaksi”, Lepawsky sanoo The Vergelle julkisuuteen annettujen tietojen perusteella. Kierrätysalumiinin hankkiminen saattaa lisätä esimerkiksi kuljetuksista aiheutuvia päästöjä. Lepawsky viittaa myös ilmiöön nimeltä Jevonsin paradoksi. William Jevons havaitsi 1800-luvulla, että hiilen energiakäytön tehostaminen johti siihen, että hiiltä käytettiin enemmän eikä vähemmän. Sama voi tapahtua alumiinille sen suosion kasvaessa, mikä ei johda ainoastaan alumiinijätteen lisääntymiseen, vaan mahdollisesti myös sen raaka-aineiden kaivostoiminnan lisääntymiseen.
Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppajännitteiden ja hidastuvan globaalin kasvun myötä alumiinin kysyntä on laskenut vuodesta 2018 lähtien. Historiallisesti suuri osa tästä kysynnästä on ollut sidoksissa teollisuudenaloihin, kuten autoihin ja rakentamiseen, mutta jotkut asiantuntijat uskovat, että säilyketeollisuuden uusi kiinnostus voisi antaa vauhtia alumiinin kapenevalle kysynnälle.
”Varmasti joidenkin yhteystietojemme kanssa alan sisällä kuulemme kasvavasta kiinnostuksesta alumiinitölkkivarastojen käyttöön”, Patel kertoo The Verge -lehdelle. ”Yhtäkkiä siitä on tullut hieman seksikkäämpi tiedät, että siitä on tullut hieman enemmän buzzworthy.”
Alumiinivaihde on siis monimutkainen. Se voi kannattaa planeetan kannalta, mutta vain jos kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet korvaavat uudesta alumiinista ja muovista valmistetut tuotteet – ja jos kuluttajat huolehtivat enemmän jätteidensä vähentämisestä kuin siitä, minkä tyyppisen pullon he ostavat. Näiden kysymysten pohtimisen valopilkku on ehkä se, että se asettaa valokeilaan kaikki valmistuksen ympäristövaikutukset sen sijaan, että keskityttäisiin lähinnä siihen, mitä tapahtuu tuotteen elinkaaren lopussa.
”Aivan liian usein huoli elektroniikan ympäristövaikutuksista keskittyy lähes pakkomielteisesti siihen, mitä kuluttajan laitteille tapahtuu sen jälkeen, kun he oletettavasti heittävät ne pois”, Lepawsky sanoo. ”Valmistuspuolella syntyvän saastumisen ja jätteen määrä on valtavasti suurempi kuin niiden materiaalien paino, joista kuluttajat pääsevät eroon sen jälkeen, kun he ovat lopettaneet laitteidensa käytön.”
Päivitys 21. tammikuuta, 10:00AM ET:
Oikaisu: Juttua on päivitetty siten, että Wood Mackenzie on energiatutkimusyhtiö. Tämän kirjoituksen aiemmassa versiossa sen kerrottiin olevan kemikaaliyritys.
Uusi mustan aukon kuva näyttää magneettisen kaaoksen pyörteen
Ei ole mielikuvitustasi – tuo rokotussivusto todella ryömii
Sähköiset ämpäri-autot ovat tulossa
Katso kaikki jutut artikkelissa Tiede