DevelopmentEdit
Ibn Ishaqin Muhammedin elämäkerrasta, Sirat Asul Allahista, islaminoppinut Alfred Guillaume kirjoitti:
”Palatakseni termiin ”Ahmad”, muslimit ovat ehdottaneet, että Ahmad on käännös sanasta periklutos, juhlittu tai ylistetty, joka on muunnos sanasta parakletos, Johanneksen XIV, XV ja XVI evankeliumien Paraclete.”
Ahmad-kohta Muokkaa
Tässä on kolme käännöstä kyseisestä kohdasta Suraatin 61 jakeesta 6:
”Ja kun Jeesus, Marian poika, sanoi: ”Oi israelilaiset, totisesti, minä olen Allahin lähettiläs teille, joka vahvistan sen, mitä ennen minua tuli Toorasta, ja tuon ilosanoman lähettiläästä, joka on tulossa minun jälkeeni ja jonka nimi on Ahmad.” Mutta kun hän tuli heidän luokseen selvien todisteiden kanssa, he sanoivat: ”Tämä on selvää taikuutta.” – Sahih International
”Ja kun Jeesus, Marian poika, sanoi: Oi Israelin lapset! Katso, minä olen Allahin lähettiläs teille, joka vahvistan sen, mikä on (ilmoitettu) ennen minua Toorassa, ja tuon ilosanoman lähettiläästä, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimi on Ylistetty. Mutta kun hän on tullut heidän luokseen selvien todisteiden kanssa, he sanovat: Pickthall
”Ja kun Jeesus, Marian poika, sanoi: ”Oi israelilaiset, minä olen Jumalan sanansaattaja teille, joka todistaa todeksi sen, mitä minulla on Toorasta, ja tuon hyvän uutisen sanansaattajasta, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimeä tullaan ylistämään.”” Mutta kun hän näytti heille selvät todisteet, he sanoivat: ”Tämä on selvästi taikuutta.” – Modern Literal Translation
Koraanin jakeessa annetaan nimi tai nimitys, joka kuvaa tai yksilöi Jeesuksen seuraajia. Jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen Jeesus lupasi, että hän ”lähettäisi Pyhän Hengen” heille lähtönsä jälkeen, Joh. 15:26:ssa todeten: ”jonka minä lähetän teille Isältä, totuuden Hengen… on todistava minusta”.” Joh. 14:17 toteaa: ” Totuuden Henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe häntä eikä tunne häntä; te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän kanssanne ja on oleva teissä.”
Jakeen 61 osalta: 6 Koraanissa:
”Ei ole selvää, keneen pronomini ’hän’ viittaa loppulauseessa. Bell sanoo ’luultavasti Jeesus’, mutta ’joskus sen katsotaan viittaavan luvattuun sanansaattajaan, joka samaistetaan Muhammadiin’. Toiseksi ja sen seurauksena väliin tulevat sanat ’joka kantaa nimeä Ahmad’ ovat kieliopillisesti tarpeettomia. Ne eivät auta tekemään pronominaaliviittauksesta yhtään selkeämpää sen suhteen, kuka oli se, jonka todistuksia tervehdittiin taikaiskuna. Ilman Ahmadia koskevaa lauseketta asiayhteys näyttäisi vaativan, että tarkoitettiin pikemminkin Jeesusta kuin seuraavaa ”sanansaattajaa”. Riippumatta siitä, säilytämmekö tavanomaisen lukutavan vai hyväksymmekö ”taikurin” lukutavan (kuten Ibn Masud ja muut ovat lukeneet), syytös noituudesta näyttäisi yleisesti ottaen pitävän yhtä hyvin paikkansa neljännessä evankeliumissa esitetyissä juutalaisissa herjauksissa kuin Muhammadia vastaan esitetyissä jokseenkin samanlaisissa syytöksissä. Joka tapauksessa se oli Banu Isra’il, jonka luokse sekä Jeesus että ’sanansaattaja’ tulivat ja jotka pitivät lähetystehtävää ’noituutena’. Vielä kerran, jos jätämme pois lauseen ”Ahmadin nimeä kantava” ja pidämme Muhammadia edelleen aiemmasta historiasta ammentavana, epäilyttävä kohta saattaa viitata siihen, mitä tapahtui helluntaina, ja muihin tapahtumiin, jotka on kirjattu Apostolien tekojen aikaisemmissa luvuissa. Koska Ibn Ishaq tai Ibn Hisham ei ole esittänyt mitään väitteitä tästä kohdasta, voimme mennä vielä pidemmälle ja ehdottaa, että tohtori Bellin esittämät kaksi arabiankielistä sanaa, ’jotka kantavat nimeä Ahmad’, ovat interpolaatio, joka on ajoitettava Muhammedin kuoleman jälkeen.” (korostus alkuperäisessä)
Vastoin edellä esitettyä väitettä, jonka mukaan Ibn Ishaq ja Ibn Hisham eivät maininneet Ahmadia ja vastaavaa kohtaa, on olemassa Ibn Ishaqin teos otsikolla Kitab al-Maghazi ja Ibn Hishamin teos, jossa mainitaan ja yhdistetään sanat Mohammad & Ahmad ja Paraclete. Lisäksi on dokumentoitu, että kyseinen koraanin jae on yritetty liittää Paracleteen jo aiemmin kuin Ibn Ishaq. Lisäksi modernissa islamin tutkimuksessa on kumottu myös se, että tämä kohta olisi myöhemmin interpoloitu Koraaniin vain siksi, että se olisi toiminut ex eventu -todistuksena varhaisille muslimioppineille. Tätä on tukenut se tosiasia, että sekä Koraanin varhaisimmat että myöhemmät käsikirjoitukset sisältävät täsmälleen saman kohdan ja sanamuodon Sura 61:ssä.
Kreikankielistä käännöstä koskeva oppineisuusEdit
”Varhaiset kääntäjät eivät tienneet mitään oletetusta lukutavasta, jonka mukaan periklutos on käännetty muotoon parakletos, ja sen mahdollisesta tulkinnasta Ahmad ….. Periklutos ei tule kuvaan Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin osalta. Petos ei ole heidän. Tilaisuutta Ahmadin esittelyyn ei hyväksytty – vaikkakin on hyvin epätodennäköistä, että he olisivat olleet tietoisia siitä, että se on Periklutosin mahdollinen suomennos. Olisi ollut ratkaisevaa, jos Johanneksen viittauksia olisi seurannut Koraanin sitaatti.”
”Lisäksi Peshitta-, vanhasyyriankieliset ja filoxenialaiset versiot kirjoittavat kaikki Johanneksen nimen muodossa Yuhanan, eivät kreikkalaisessa muodossa Yuhannis. Löytääksemme evankeliumitekstin, josta Ibn Ishaq olisi voinut ottaa lainauksensa, meidän on näin ollen etsittävä versiota, joka poikkeaa kaikista muista näiden ominaisuuksien osalta. Tällainen teksti on evankeliumien palestiinalais-syyriankielinen lehtiteksti, joka todistaa kiistattomasti, että arabialaisella kirjoittajalla oli edessään syyriankielinen teksti, jota hän tai hänen tiedonantajansa manipuloi taitavasti antaakseen sen lukutavan, joka meillä on Siirassa.”
”Musliminlapsia ei koskaan kutsuta Ahmadiksi ennen vuotta 123AH.”. Mutta ennen tätä päivämäärää on monia tapauksia, joissa poikia kutsutaan ’Muhammadiksi’. Hyvin harvoin tavataan nimi ’Ahmad’ islamia edeltävänä tietämättömyyden aikana (Jahiliya), vaikka nimi Muhammad oli yleisesti käytössä. Myöhemmät traditiot, joiden mukaan profeetan nimi oli Ahmad, osoittavat, että tämä ei ollut aina ollut itsestään selvää, vaikka kommentaattorit olettavat sen olleen noin vuoden 22 (AH) jälkeen.”
”On päädytty siihen, että sanaa Ahmad Koraani as-Saff 61:6:ssä ei ole pidettävä varsinaisena nimenä vaan adjektiivina… ja että se ymmärrettiin varsinaiseksi nimeksi vasta sen jälkeen, kun Muhammad oli samaistettu Parakletukseen.”
”Huomaa, että jo 2. vuosisadan puolivälissä jKr. muslimit samaistivat Muhammadin kreikankieliseen sanaan ”Parakletos” (neuvonantaja/asianajaja) tai arameankieliseen käännökseen ”Menahhemana”.”
Aiheeseen liittyvä historiallinen asiakirjaEdit
Teksti `Umar II:n ja Leo III:n välisestä kirjeenvaihdosta:
”Tunnustamme Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumin kirjoittajiksi, ja kuitenkin tiedän, että tämä totuus, jonka me kristityt tunnustamme, haavoittaa teitä, niin että etsitte rikoskumppaneita valheellenne. Lyhyesti sanottuna te myönnätte, että me sanomme sen olevan Jumalan kirjoittama ja taivaasta alas tuotu, kuten te teeskentelette Furqanissanne, vaikka me tiedämme, että sen ovat kirjoittaneet `Umar, Abu Turab ja Salman persialainen, vaikka teidän keskuudessanne on levinnyt huhu, jonka mukaan Jumala olisi lähettänyt sen taivaasta alas….. on valinnut profeettojen lähettämisen tavan, ja tästä syystä Herra, kun hän oli saattanut päätökseen kaikki ne asiat, joista hän oli päättänyt etukäteen, ja kun hän oli ennalta ilmoittanut inkarnaatiostaan profeettojensa kautta, mutta tiesi kuitenkin, että ihmiset tarvitsivat vielä Jumalan apua, lupasi lähettää Pyhän Hengen, jonka nimi on Parakletos (lohduttaja), lohduttamaan heitä ahdistuksessa ja surussa, jota he tunsivat Herransa ja Mestarinsa poismenon johdosta. Toistan vielä kerran, että Jeesus kutsui Pyhää Henkeä Parakletukseksi ainoastaan tästä syystä, koska hän pyrki lohduttamaan opetuslapsiaan hänen lähtönsä johdosta ja palauttamaan heille mieleen kaiken sen, mitä hän oli sanonut, kaiken sen, mitä hän oli tehnyt heidän silmiensä edessä, kaiken sen, mitä heidät oli kutsuttu todistuksellaan levittämään koko maailmaan. Paraclete tarkoittaa siis ”lohduttajaa”, kun taas Muhammad tarkoittaa ”kiittää” tai ”antaa armoa”, merkitys, jolla ei ole mitään yhteyttä sanaan Paraclete.”