Jokainen tuntee ajoittain ahdistusta. Se johtuu pelosta tai ajatuksesta, että jotain pahaa on tapahtumassa. Kun ihminen tuntee itsensä ahdistuneeksi, hänellä voi olla myös fyysisiä muutoksia, kuten kohonnut verenpaine, syke ja hikoilu. Useimmilla ihmisillä ahdistuneisuus menee nopeasti ohi, kun he eivät enää tunne mitään vaaraa. Ahdistuneelle henkilölle voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa lakata ajattelemasta ja tuntemasta, että jotain pahaa on tapahtumassa.
Ahdistuneisuus on useiden mielenterveysongelmien tärkein oire. Näihin kuuluvat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD), paniikkikohtaukset ja fobiat. Joillakin ihmisillä voi olla myös pakkomielteisiä ajatuksia, jotka voivat saada heidät tuntemaan itsensä ahdistuneiksi. Ahdistuneisuus voi vaikuttaa vakavasti ihmisen jokapäiväiseen elämään.
Dementiaa sairastavilla ihmisillä on usein ahdistuneisuutta. Se voi pahentaa dementian oireita – erityisesti oireita, jotka vaikuttavat henkilön tarkkaavaisuuteen, suunnitteluun, organisointiin ja päätöksentekoon.
Ahdistuneisuus näyttää olevan yleisempää dementiaa sairastavilla henkilöillä, joilla on vielä hyvä ymmärrys ja tietoisuus tilastaan. Se voi olla erityisen yleistä henkilöillä, joilla on vaskulaarinen tai frontotemporaalinen dementia (FTD). Se on harvinaisempaa Alzheimerin tautia sairastavilla.
Ahdistuneisuuden syyt
Jotkin ahdistuneisuuden syyt ovat samankaltaisia kuin masennuksen syyt (ks. kohta ”Masennus ja dementia”).
Dementiaa sairastavan henkilön ahdistuneisuuden syyt ovat usein samankaltaisia kuin ne syyt, jotka johtuvat henkilöistä, joilla ei ole dementiaa. Tällaisia syitä ovat:
- historiassa traumaattisia tai järkyttäviä tapahtumia
- murehtiminen vaikeista asioista, kuten terveys- tai rahaongelmista tai ihmissuhteista
- vaurio aivojen tunteita säätelevissä osissa
- perheessä on esiintynyt ahdistuneisuutta.
Henkilöillä, joilla on ollut ahdistuneisuutta menneisyydessä, on todennäköisempää, että ahdistuneisuus tulee uudelleen. Dementian alkuvaiheessa olevilla ihmisillä voi kuitenkin olla ahdistuneisuutta, joka liittyy suoraan heidän huoliinsa muististaan ja tulevaisuudesta. Verisuoniperäistä dementiaa sairastavilla on usein parempi ymmärrys ja tietoisuus tilastaan kuin Alzheimerin tautia sairastavilla. Tämä saattaa selittää, miksi ahdistuneisuus on yleisempää verisuoniperäistä dementiaa sairastavilla henkilöillä.
Hoitokodissa asuvilla henkilöillä voi olla ahdistuneisuutta, joka liittyy yksilöllisen hoidon puutteeseen ja tarpeisiin, jotka jätetään huomiotta. Heillä ei esimerkiksi välttämättä ole ketään, jonka kanssa puhua säännöllisesti tai päivätoimintaa, joka pitäisi heidät aktiivisina. Dementiaa sairastavista ihmisistä tulee sairauden edetessä entistä sekavampia, unohduksellisempia ja kykenemättömämpiä miettimään asioita. Joillekin ihmisille tämä vaikeus hahmottaa maailmaa voi aiheuttaa ahdistusta.
Hoitajat ja läheiset voivat kuitenkin tehdä asioita, joilla he voivat tukea dementiaa sairastavaa henkilöä tuntemaan olonsa vähemmän ahdistuneeksi sairauden edetessä. Lisätietoja on sivuillamme ”Dementian myöhemmät vaiheet” ja ”Dementiaa sairastavan henkilön ymmärtäminen ja tukeminen”.