Adaptogeeneja tai adaptogeenisiä aineita käytetään kasvilääketieteessä väitettyyn fysiologisten prosessien vakauttamiseen ja homeostaasin edistämiseen. Euroopan lääkevirasto totesi vuonna 2008 antamassaan pohdinta-asiakirjassa, että vaikka lukuisissa tutkimuksissa yli viiden vuosikymmenen aikana on yritetty todistaa adaptogeenien olemassaolo ja tehokkuus, tutkimukset ovat olleet menetelmiltään puutteellisia eivätkä tue päätelmää siitä, että adaptogeeneja todella on olemassa ja että ne toimivat väitetyllä tavalla, minkä vuoksi termiä ”adaptogeeni” ei voida käyttää markkinoinnissa EU:ssa.
Panax quinquefoliuksella eli ginsengillä väitetään usein olevan adaptogeenisiä vaikutuksia.
Käsite adaptogeenit luotiin alun perin vuonna 1947 kuvaamaan ainetta, joka voi lisätä stressinsietokykyä. Adaptogeneesiä sovellettiin myöhemmin entisessä Neuvostoliitossa kuvaamaan korjaustoimenpiteitä, joiden ajateltiin lisäävän organismien vastustuskykyä biologista stressiä vastaan.
Suurin osa adaptogeeneistä tehdyistä tutkimuksista tehtiin Neuvostoliitossa, Koreassa ja Kiinassa ennen 1980-lukua, ja ne on osittain hylätty erilaisten metodologisten puutteiden vuoksi. Termiä ei tällä hetkellä hyväksytä farmakologisissa, fysiologisissa tai valtavirran kliinisissä käytännöissä Euroopan unionissa, koska se vaatii lisätutkimuksia ja lisää tietoja. Yhdysvalloissa elintarvike- ja lääkevirasto antoi vuonna 2013 varoituksen washingtonilaiselle yritykselle laittomasta mainonnasta ja vääristä terveysväitteistä, jotka koskivat sanan ”adaptogeeni” käyttöä eräässä sen tuotteessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka käsite ”adaptogeeni” on suosittu markkinointitermi, tiedeyhteisö ei ole laajalti hyväksynyt sitä, eivätkä tällä hetkellä saatavilla olevat tutkimukset ole riittäviä osoittamaan tällaisten aineiden vaikuttavuutta stressin lievittämisessä.