’Alison’ tuli raskaaksi häämatkallaan 40 vuotta sitten. Sekä hän että hänen miehensä olivat juuri aloittaneet uudet työpaikat, ja hänestä tuntui, että oli väärä aika hankkia lapsi. Hän kertoo kuitenkin alkaneensa tuntea syyllisyyttä raskaudenkeskeytyksestä heti, kun hän heräsi nukutuksesta.
Tunsin toisaalta jonkinlaista helpotusta ja sitten vain menetystä. Olin tehnyt jotain, jonka tiesin pohjimmiltaan jäävän minuun ikuisesti.”Alison
”Tunsin toisaalta jonkinlaista helpotusta ja sitten olin vain eksyksissä. Olin tehnyt jotain, jonka tiesin pohjimmiltaan jäävän minuun ikuisesti. En voinut laittaa kelloa taaksepäin. En voinut perua sitä, mitä olin tehnyt. Tunsin itseni vain hyvin eksyneeksi ja hyvin, hyvin yksinäiseksi.”
Alison sai vielä toisen lapsen, mutta hänen mielestään päätös raskauden lopettamisesta johti hänen avioliittonsa hajoamiseen. Hän meni uudelleen naimisiin ja sai kaksi keskenmenoa. Hän sanoo, ettei ole koskaan päässyt yli vuonna 1979 tekemästään päätöksestä.
”Minusta se oli hyvin itsekäs päätös. En antanut itseni miettiä sitä kunnolla. En usko, että olen koskaan päässyt sen kanssa sopuun siinä mielessä, että olisin rauhassa sen kanssa, mitä tein. En pidä sitä vieläkään parhaimpana hetkenäni. Olisin voinut saada neljä lasta, ja sitä kadun. Siksi taidan olla aika ankara itselleni, koska minusta vanhemmuus on hyvin arvokas asia. Se on maailman tärkein tehtävä.”
Alison, kuten Clare, ei ole voinut jakaa tunteitaan tähän asti – mikä hänen mukaansa vaikutti osaltaan siihen, että hänen oli vaikea hyväksyä päätöstään.
”En pystynyt puhumaan siitä kenellekään. En vanhemmilleni, en miehelleni. Jos sinulla ei ole kovin hyvää käsitystä itsestäsi – enkä kasvanut siten, että minulla olisi ollut kovin hyvä käsitys itsestäni – en tiedä, vahvistiko se teko minussa sitä, että olin oikeasti aika ilkeä, kauhea ja halpamainen ihminen.”
”Kerry”, joka on nyt 28-vuotias, teki abortin 18-vuotiaana. Hän ei puhunut kenellekään suunnitelmistaan – ei siksi, että häpeäisi, vaan koska oli niin varma päätöksestään.
”Minusta vain tuntui, etten halunnut kenenkään muun mielipidettä. Minusta tuntui, että tiesin, miten muut ihmiset suhtautuisivat asiaan. Minusta tuntui, että se oli minun päätökseni, enkä halunnut sekoittaa sitä muiden ihmisten ajatuksiin”, hän sanoo.
Kerryä kuulusteli miespuolinen lääkäri yhdellä hänen ensimmäisistä tapaamisistaan, ja lopulta hän murtui istunnossa.
”Ehkä hän yritti saada minut täysin tunnustamaan päätöksen vakavuuden ja varmistaa, että tiedän, mitä ajattelen, mutta koska olen aikuinen feministi, mietin vain, oliko hänessä jotain sellaista, joka ei pitänyt minua mukavana, kun sanoin: ’En ole surullinen, en tunne ristiriitaa enkä tunne, että kadun sitä’.”
Hän otti pillereitä raskauden keskeyttämiseksi, mikä ei toiminut – joten sairaanhoitajan oli poistettava sikiö väkisin.”
”Olin siihen mennessä maannut vain kahden miehen kanssa, joten en ollut valmistautunut sellaiseen tunkeutumiseen. Kun hoitaja otti sikiön pois, hän kysyi, haluaisinko katsoa sitä. Muistan vain ajatelleeni, että ’tuo on niin outo kysymys minulle juuri nyt’, ja sanoin: ’Ei, en haluaisi tehdä sitä’. Melkein taas kuin joku olisi yrittänyt saada minut tuntemaan itseni hyvin, hyvin järkyttyneeksi.”