Aavikkoliskojen hakutaktiikat: kuinka polarisoituneita ne ovat?

Teiidilajin Cnemidophorus tigris (läntinen piiskapyrstö) ja neljän iguaanilajin, Gambelia wislizeni (leopardilisko), Uta stansburiana (sivupilkkuinen lisko), Phrynosoma platyrhinos (aavikkosarvilisko) ja Callisaurus draconoides (seeprahäntäinen lisko), metsästysliikkeitten liikkumistottumusten malleja selvitettiin vuosina 1978-1981. Yli 500 eri liskon yli 44 000 minuutin havainnointiin perustuvia liikkumisnopeuksia ja -frekvenssejä ravinnonhankinnan aikana analysoitiin vuotuisen, kausittaisen ja päivittäisen ajallisen vaihtelun osalta, ja niitä verrattiin ravinnonhankintatapoja koskevan kaksijakoisen näkemyksen odotuksiin. Käsitys liskojen polarisoituneista ruokailutaktiikoista sai osittain tukea. Leguaanilajeista ainoastaan Gambelia-lajilla esiintyi ravinnonhankintaliikkeitä, jotka eivät aina olleet merkittävästi pienempiä kuin aktiivisen ravinnonhankkijan, Cnemidophorusin, liikkeet. Analyysit paljastivat kuitenkin myös ajallista vaihtelua iguaanilajien etsintätaktiikoissa. Gambelia-lajin metsästysliikkeet vähenivät kausittain kolmena vuotena neljästä. Phrynosoma, Callisaurus ja Uta havaitsivat kausittaista vähenemistä metsästysliikkeissään joinakin vuosina, mutta ei toisina vuosina. Kaikkien iguaanilajien metsästysliikkeet lisääntyivät alkuvuoden 1978 aikana, mikä vastasi lopputalven ja alkukevään sateiden huomattavaa lisääntymistä kyseisenä vuonna. Uta-lajin ruokailuliikkeet muuttuivat vuorokausittain useimpina vuosina. Tällaista vuorokausivaihtelua oli havaittavissa myös Callisauruksella joinakin vuosina. Vaikka Cnemidophoruksen ja useimpien iguaanilajien välillä on johdonmukaisia eroja, iguaaniliskojen ravinnonhankintaliikkeiden ajallinen vaihtelu osoittaa, että nämä lajit kykenevät muuttamaan taktiikkaansa. Näin ollen tämä vaihtelu kuvastaa realistisemmin ravinnonhankintataktiikoiden jatkumoa kuin kaksijakoisia strategioita.