Etiketin oppiminen on pienelle lapsellesi paljon muutakin kuin sanojen ”kiitos” ja ”ole hyvä” hallitseminen. Kyse on siitä, että hän oppii ottamaan huomioon ja kunnioittamaan ympärillään olevien ihmisten oikeuksia ja tunteita. Siksi on tärkeää selittää sekä ”miksi” että ”miten”, kun opetat lapsellesi tapoja (jos hän ymmärtää ystävällisyyden, kohteliaisuus seuraa automaattisesti). Ole siis hyvä roolimalli ja lähesty näitä oppitunteja johdonmukaisesti… ja kärsivällisesti.
Ja kärsivällisyydestä puheen ollen, vaatii varmasti jonkin verran selviytyäksesi pikkuisesi oikkuilusta; nykyään, jos hänelle tulee mieleen jokin impulssi, hän haluaa heti toimia sen mukaan, oli se sitten kuinka kohtuutonta tai huonosti ajoitettua tahansa. Jos hän siis vaatii koiranpentua (tai käärmettä!), mutta se ei sovi talouteenne, sano ei ja selitä miksi. Mutta punnitse hänen päähänpistojaan viisaasti – jos jokin niistä on vaaraton (vaikkapa sateenvarjo ja saappaat kuumana, aurinkoisena päivänä), anna mennä ja myönny siihen; hän saa ilon siitä, että hän saa hieman hallita elämäänsä, ja lisäksi hän oppii, että hänen jalkansa voivat tulla pirun kuumiksi noissa saappaissa.
Muuten, nyt on hyvä aika antaa keskustelutekniikallesi pikkulapsiystävällistä virittelyä. Loppujen lopuksi puhuminen pienelle lapsellesi on paras tapa rohkaista myös häntä puhumaan. Kysy häneltä paljon (helppoja mutta ei kyllä- tai ei-kysymyksiä), esim. ”Hei, mitä tuo kisu tekee?”; ole erityisen kuvaava, kun vietät päivääsi: ”Tämä kaunis kukka on keltainen, sillä on vihreä varsi ja pörröiset lehdet”; ja lue, lue, lue! Ja sana viisaalle: On hyvä aloittaa ABC:n opettelu, mutta odota kieliopin opettelua, äiti. Toistaiseksi anna sanojen vain virrata.
Muutakin pikkulapsen kasvusta ja kehityksestä
.
