Tietosuojakäytäntö & Evästeet
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Lue lisää, mukaan lukien evästeiden hallitseminen.
Jokainen koululainen tietää, että englantilaisissa aakkosissa on 26 kirjainta. Tuntuu itsestään selvältä, että tämän tosiasian täytyy olla yhtä vanha kuin itse kieli. Niin yllättävältä kuin se tuntuukin, vielä 1800-luvun puolivälissä oli 27. kirjain – kirjain, jonka näet tietokoneen näppäimistölläsi joka päivä aavistamatta, että sillä oli aikoinaan sama asema kuin A:lla, B:llä, C:llä ja kaikilla niiden tovereilla.
Ylimääräinen kirjain on &. Tämä ”ampersandina” tunnettu kirjain oli alun perin aakkosten 27. kirjain, ja se otti paikkansa heti Z:n jälkeen. Oikealla oleva sivu vuonna 1863 ilmestyneestä kirjasta The Dixie Primer, For The Little Folks havainnollistaa tapaa, jolla koululaisille opetettiin kirjaimet.
Ampersand juontaa juurensa ensimmäiseltä vuosisadalta, jolloin roomalaiset yhdistivät E:n ja T:n kirjaimet yhdeksi kirjaimeksi, joka edusti et-sanaa, joka tarkoittaa latinaksi ”ja”. Sieltä se päätyi vanhan englannin aakkosiin, joissa se säilyi 1800-luvun loppuvuosiin asti.
Vaikka aakkosiin kuului ampersand, sitä ei vielä tunnettu sillä nimellä. Sitä kutsuttiin yksinkertaisesti nimellä ”ja”. Nykyisin käyttämämme termin alkuperä tuli tavasta, jolla aakkoset yleensä lausuttiin. Oli kiusallista lopettaa aakkosten lausuminen sanomalla: ”X, Y, Z, ja”. Sen sijaan käytäntönä oli sanoa: ”X, Y ja Z, ja itsessään ’ja’.” Tämä alkoi kuitenkin olla hieman hankalaa, ja ajan mittaan ”ja itsessään, ’ja'” korvattiin sanoilla ”ja sinänsä, ja”. Aikaa kului lisää, ja käytännöstä, jossa hätäisesti mumisi ”ja sinänsä ja”, tuli ”ampersand.”
Miksi sitten ”Twinkle, Twinkle, Little Star” -laulua laulettaessa jätetään mainitsematta ikivanha ampersand? Ironista kyllä, luultavasti juuri tuon laulun takia 27. kirjain menetti asemansa aakkosissa. Aakkoslaulu lauletaan Wolfgang Amadeus Mozartin kahdentoista muunnelman ”Ah, vous dirai-je, Maman” tahtiin. Laulu julkaistiin vuonna 1835, eli suunnilleen samoihin aikoihin, kun yhdysmerkki alkoi väistyä yleisestä käytöstä. Voi hyvinkin olla, että sen hankaluutta, että kappaleen loppuun yritettiin mahduttaa ”ja, itsessään, ’ja'” tai jopa ”ja, sinänsä”, pidettiin riittävänä perusteena potkaista se pois ikätovereidensa joukosta.
Lue lisää hauskoja faktoja kielistä.
Lue lisää hauskoja faktoja kielistä.
Lue lisää mielenkiintoisia tapoja.