Tiesitkö, että marraskuussa 1916 Yhdysvalloissa pidettiin presidentinvaalit, joita monet pitivät äänestyksenä Yhdysvaltain mahdollisesta liittymisestä ensimmäiseen maailmansotaan?
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä elokuussa 1914 Yhdysvallat oli pitkään ollut haluton sekaantumaan Euroopan asioihin ja konflikteihin. Tämä isolationismi palveli tehtäväänsä estämällä Yhdysvaltain varhaista liittymistä konfliktiin, mutta sodan laajentuessa puolueettomuus vaikeutui entisestään.
Yhdysvaltojen presidentti vuonna 1914 oli Woodrow Wilson. Demokraattisena presidenttinä hän oli voittanut vuoden 1912 vaalit virassa olevaa presidenttiä William Howard Taftia, joka oli republikaani, ja Theodore Rooseveltia vastaan, joka oli ollut presidenttinä vuoteen 1909 asti. Wilson astui virkaansa vuonna 1913. Tämän presidenttikauden aikana Wilson huomasi toistuvasti nousevan esteitä Amerikan pyrkimyksille pysyä eristyksissä laajemmista kansainvälisistä asioista.
Sodan syttyminen Euroopassa
Presidentti Woodrow Wilson
Sodan syttyessä Euroopassa vuonna 1914 Yhdysvaltain osallistumista sotaan ei vaadittu kovasti. Yhdysvaltain väestön koostumus johti kuitenkin tuolloin siihen, että uskollisuus saattoi jakautua. Monet amerikkalaiset saattoivat jäljittää juurensa Eurooppaan, ja koska Yhdysvalloissa oli paljon brittiläistä, irlantilaista ja saksalaista väestöä, mikään taistelijoista ei saanut yleistä kannatusta. Koska sotilaalliseen väliintuloon ei ollut halukkuutta, presidentti Wilson pyrki säilyttämään Amerikan aseman puolueettomana valtana.
Mikäli sotaan osallistuminen sai kannatusta, se rajoittui myös suurelta osin itäisiin osavaltioihin. Amerikkalaiset siviilit, jotka asuivat kauempana maan länsiosissa, vastustivat paljon todennäköisemmin puuttumista sotaan, joka oli niin kaukana kotoa.
Tästä huolimatta Saksan strategia rajoittamattomasta sukellusvenesodankäynnistä Britannian ja Euroopan suuntaan purjehtivia aluksia vastaan johti useiden amerikkalaisten laivojen upottamiseen, mukaan lukien matkustajalaiva RMS Lusitania, jossa kuoli 128 amerikkalaista kansalaista. Amerikkalaisten viha tästä tapahtumasta onnistui tilapäisesti pysäyttämään Saksan hyökkäykset puolueetonta laivaliikennettä vastaan.
Pelko siitä, että Yhdysvallat saatettaisiin vetää mukaan konfliktiin, vaikutti kuitenkin voimakkaasti vuoden 1916 presidentinvaalikampanjoihin
1916 presidentinvaalikampanjat
Edelliset presidentinvaalit vuodelta 1912 olivat amerikkalaisessa politiikassa epätavalliset sikäli, että niistä kamppaili neljä erilaista ehdokasta keskenään,
ja tämä kehityssuuntaus heijastui myös vuoden 1916 presidentinvaaleissa. Woodrow Wilson säilytti presidenttinä Demokraattisen puolueen ehdokkuuden, ja republikaanit asettivat ehdolle Charles Evans Hughesin, joka oli tuolloin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari.
Vuonna 1912 entinen presidentti Theodore Roosevelt oli epäonnistunut republikaanisen puolueen ehdokkuuden tavoittelussa. Vastauksena hän oli perustanut oman ”edistyspuolueensa” ja saavuttanut sen presidenttiehdokkuuden. Vuonna 1916 Progressiivinen puolue asetti hänet jälleen kerran ehdolle presidenttiehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi ehdokkuudesta ja jätti puolueen, jonka perustamisessa hän oli ollut mukana, epäjärjestykseen eikä pystynyt asettamaan ehdokasta. Ryhmää täydensi sanomalehtitoimittaja Allan L Benson, joka asettui ehdolle sosialistipuolueessa.
Itse vaaleja tuli hallitsemaan keskustelu Yhdysvaltain mahdollisesta osallistumisesta sotaan. Wilsonin kampanjassa käytettiin säännöllisesti iskulauseen ”Hän piti meidät poissa sodasta”. Siinä missä Hughes kannatti Yhdysvaltain asevoimien laajempaa laajentamista sodan sattuessa, Wilsonin rauhanohjelma oli suosittu. Siksi Hughes kohdisti suurimman osan kritiikistään Wilsoniin Yhdysvaltain jatkuvan roolin vuoksi Meksikon sisällissodassa. Aiemmin tänä vuonna Pancho Villan johtamat meksikolaiset joukot olivat hyökänneet amerikkalaiseen New Mexicon kaupunkiin, ja presidentti Wilson oli lähettänyt osan Yhdysvaltain armeijasta lopettamaan hyökkäykset ja saattamaan Villan oikeuden eteen. Vaikka Villan joukot olivat poistuneet alueelta vaaleihin mennessä, häntä ei ollut vieläkään saatu vangittua, ja Yhdysvallat antoi tukea useille eri ryhmille, jotka pyrkivät valtaamaan Meksikon.
Charles Ernest Hughes, republikaanien presidenttiehdokas 
Entinen presidentti Theodore Roosevelt Presidentti Wilsonin kannalta ongelmallisemmaksi muodostui Theodore ”Teddy” Rooseveltin jatkuva suosio. Vaikka Roosevelt oli jättänyt republikaanisen puolueen edistääkseen omia mahdollisuuksiaan päästä uudelleen presidentiksi, kieltäytymällä asettumasta uudelleen ehdolle edistyspuolueen ehdokkaaksi hän pystyi auttamaan Hughesin presidentinvaalikampanjaa. Lisäksi Roosevelt oli kannattanut voimakkaasti Yhdysvaltain osallistumista sotaan sen alussa ja uskoi intohimoisesti, että se oli tilaisuus päästä eroon niiden kansalaisten, erityisesti irlantilais- ja saksalaissyntyisten kansalaisten, jotka yhä identifioivat itsensä eurooppalaiseen menneisyyteensä, jakamasta uskollisuuttaan. Roosevelt leimasi toistuvasti Wilsonin ulkopolitiikan epäonnistuneeksi. Nämä sotilaalliset väittelyt tekivät vaaleista jännittyneen.
Republikaaninen puolue, jota Hughes edusti, oli tuolloin edelleen maan suurin, eikä demokraattinen presidentti ollut voittanut välitöntä uudelleenvalintaa sitten vuoden 1832.
Tästä huolimatta ja osittain siksi, että Charles Hughes ei onnistunut saamaan Kalifornian kuvernöörin tukea vaalien aikana, Wilson varmisti voiton niukimmalla mahdollisella marginaalilla.
Presidentti Woodrow Wilsonin toinen virkaanastujaiset, tammikuu 1917
Valitsijakollegion tarvitsema 266 ääntä Wilson sai 277 ääntä Hughesin 254:ää vastaan. 48 osavaltiosta (Alaska ja Havaiji eivät olleet vielä saaneet osavaltiota Amerikassa) Wilson voitti 30 osavaltiota Hughesin 18 osavaltiota vastaan. Wilsonin ääniä laskettiin hieman yli 9,1 miljoonaa Hughesin saadessa 8,5 miljoonaa. Vaalipiirin äänimäärän kapeudesta huolimatta Wilson oli onnistunut lisäämään kansan äänimääräänsä noin kolmella miljoonalla.
Jälkiseuraukset
Presidentti Wilsonin toisen kauden varmistuttua hänen yrityksensä pitää Amerikka poissa sodasta joutuivat välittömään paineeseen. Saksan sotilaalliset takaiskut Sommessa ja Verdunissa olivat maksaneet tuhansien sotilaiden hengen, joten Saksa päätti aloittaa uudelleen rajoittamattomat sukellusveneiden hyökkäykset Atlantin valtamerellä. Vastapainoksi Yhdysvaltojen mahdollisille vastaiskuille Saksan hallituksen jäsenet alkoivat laatia suunnitelmaa Yhdysvaltain huomion suuntaamiseksi muualle.
Tämän suunnitelman epäonnistuminen huhtikuussa 1917 johtaisi siihen, että presidentti Woodrow Wilson, mies, joka oli kampanjoinut sillä, että hän oli pitänyt Amerikan poissa sodasta, pyysi Yhdysvaltain kongressia tukemaan äänestystä sodan julistamiseksi Saksalle ja Itävalta-Unkarille.