Luettelo heijastaa kaikkien 174 listan sijoituksia, jotka on julkaistu 1. helmikuuta 2021. Se sisältää muutamia pieniä muutoksia kirjassa julkaistuihin alkuperäisiin ranking-listoihin verrattuna (ks. alla): K:n veljekset on sysännyt Emman syrjään ja Tšehov on vaihtanut paikkaa Huckin kanssa.
1. Leo Tolstoin Anna Karenina (1877). Annan ja kreivi Vronskin aviorikollinen rakkaussuhde – joka seuraa vääjäämätöntä, tuhoisaa tietä heidän huimaavan eroottisesta ensikohtaamisestaan tanssiaisissa Annan karkottamiseen seurapiireistä ja hänen kuuluisaan, pelokkaaseen loppuunsa – on traagisen rakkauden mestariteos. Romaanista tekee kuitenkin niin syvästi tyydyttävän se, miten Tolstoi tasapainottaa Annan intohimosta kertovan tarinan toisen, puoliksi omaelämäkerrallisen tarinan Levinin hengellisyydestä ja kodinomaisuudesta. Levin sitoutuu elämässään yksinkertaisiin inhimillisiin arvoihin: avioliittoon Kittyn kanssa, uskoon Jumalaan ja maanviljelyyn. Tolstoi lumoaa meidät Annan synnillä ja jatkaa sitten kasvatusta Levinin hyveellisyydellä.
2. Gustave Flaubertin Madame Bovary (1857). Monista 1800-luvun romaaneista, jotka kertovat aviorikoksista, vain Madame Bovaryssä on sankaritar, jota kirjailija suorastaan inhoaa. Flaubert taisteli viisi vuotta saadakseen valmiiksi pikkutarkan muotokuvansa avioliiton ulkopuolisista romansseista Ranskan provinsseissa, ja hän valitteli kirjeissään loputtomasti rakkaudennälkäisestä päähenkilöstään, joka oli hänen mielestään niin alempiarvoinen kuin hän itse. Loppujen lopuksi hän kuitenkin teki rauhan rouvan kanssa ja sanoi tunnetusti: ”Madame Bovary: c’est moi”. Upean tyylin ja täydellisen luonnehdinnan malliesimerkki, romaani on todiste siitä, miten kaipuu korkeampaan elämään sekä kohottaa että tuhoaa meidät.
3. Sota ja rauha Leo Tolstoi (1869). Mark Twain muka sanoi tästä mestariteoksesta: ”Tolstoi laiminlyö huolimattomasti sisällyttää siihen venekilpailun”. Kaikki muu sisältyy tähän eeppiseen romaaniin, joka pyörii Napoleonin hyökkäyksen ympärillä Venäjälle vuonna 1812. Tolstoi on yhtä taitava piirtämään panoraamallisia taistelukohtauksia kuin kuvaamaan satojen eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien hahmojen yksilöllisiä tuntemuksia, mutta juuri hänen kuvauksensa ruhtinas Andreiasta, Natashasta ja Pierrestä – jotka kamppailevat rakkauden ja oikean elämäntavan löytämisen kanssa – tekee tästä kirjasta rakastetun.
4. Middlemarch by George Eliot (1871-72). Dorothea Brooke on kaunis nuori idealisti, jonka halu parantaa maailmaa saa hänet naimisiin äreän pedantin Casaubonin kanssa. Tämä erehdys vie hänet mutkikkaalle ja tuskalliselle tielle etsimään onnea. Romaani, joka käsittelee yhteiskunnan naisille asettamia jarruja ja maaseudun rappeutuvaa elämää, on yhtä lailla englantilaisen Middlemarchin kaupungin kronikka kuin naisen muotokuva. Eliot on taitava jäsentämään moraalisen kriisin hetkiä niin, että tunnemme hahmon ahdistuksen ja päättäväisyyden. Hänen älykäs myötätuntonsa jopa kaikkein epämiellyttävimpiä ihmisiä kohtaan ohjaa omaa moraalista kompassiamme pikemminkin hyväntekeväisyyteen kuin vihamielisyyteen.
5. Anton Tšehovin (1860-1904) kertomuksia. Vapautetun venäläisen maaorjan pojasta Anton Tšehovista tuli lääkäri, joka usein maksutta hoitamiensa potilaiden välissä keksi modernin novellin. Muotoa oli koristeltu liikaa juonellisilla loppuratkaisuilla ja tunnelmapläjäyksillä. Tšehov vapautti sen kuvastamaan tavallisen elämän vakavaa ja kiireellistä tilannetta kriisitilanteissa proosalla, jossa syvästi myötätuntoinen mielikuvitus yhdistyy tarkkaan kuvaukseen. ”Hän on edelleen suuri opettaja, parantaja ja tietäjä”, Allan Gurganus totesi Tšehovin tarinoista, jotka ”kummittelevat, inspiroivat ja hämmentävät edelleen.”
6. Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut (1884). Hemingway julisti: ”Kaikki moderni amerikkalainen kirjallisuus on peräisin . . . ’Huckleberry Finn’. ” Mutta sen voi lukea myös yksinkertaisesti suoraviivaisena seikkailutarinana, jossa kaksi toveria, vanhempiensa pahoinpitelemä veijari Huck ja karkulainen orja Jim, pakenevat yhteiskunnan lakeja ja konventioita lauttamatkalla Mississippiä pitkin. Vaihtoehtoisesti se voi olla myös kumouksellinen satiiri, jossa Twain käyttää vain pintapuolisen naiivia Huckia kommentoidakseen purevasti rasistisen kiihkoilun, uskonnollisen tekopyhyyden ja kapitalistisen ahneuden pahoja puolia, joita hän havaitsee lukuisissa muissa, suurelta osin epäsympaattisissa hahmoissa. Huckin huipentuva päätös ”lähteä aluetta kohti ennen muita” sen sijaan, että hän alistuisi ”sivistyksen” tärkättyihin normeihin, kuvastaa ainutlaatuista amerikkalaista individualismin ja sopeutumattomuuden kantaa, joka ulottuu Daniel Boonesta Easy Rideriin.
7. Herman Melvillen Moby-Dick (1851). Tätä laajamittaista saagaa pakkomielteestä, turhamaisuudesta ja kostosta merellä voi lukea ahdistavana vertauksena, mukaansatempaavana seikkailutarinana tai valaanpyyntiteollisuuden puolitieteellisenä kronikkana. Oli miten oli, kirja palkitsee kärsivälliset lukijat joillakin kaunokirjallisuuden mieleenpainuvimmista hahmoista, hullusta kapteeni Ahabista hänet rampauttaneeseen nimikkovalaaseen, kunniallisesta pakanasta Queequegistä oivaltavaan kertojaan/surrogaattiin (”Kutsu minua”) Ishmaeliin ja itse tuohon helvetinmyllyiseen laivaan, Pequodiin.
8. Suuria odotuksia (Great Expectations), kirjoittaja: Charles Dickens, (1860-61). Dickens antaa käänteen ikivanhalle tarinalle – kuninkaallisen syntyperän lapsesta, joka kasvaa vaatimattomassa ympäristössä. Kun Pip muistelee elämäänsä, hän kuvailee köyhää nuoruuttaan Englannin maaseudulla sijaitsevien soiden läheisyydessä – hänen sattumanvaraista kohtaamistaan murhanhimoisen vangin kanssa, kokemuksiaan oudon neiti Havishamin kanssa, joka pukeutuu aina hääpukuun, ja rakkauttaan tämän kauniiseen adoptiotyttäreen Estellaan. Lähestyessään aikuisikää Pip saa tietää, että hänellä on salainen hyväntekijä, joka järjestää hänelle mahdollisuuksia Lontoossa, missä piilee tarina ja käänne.
9. Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus (1866). Pietarin kesän huippuhelteellä entinen yliopisto-opiskelija Raskolnikov syyllistyy kirjallisuuden kuuluisimpaan fiktiiviseen rikokseen, kun hän surmaa kirveellä panttilainaajan ja tämän sisaren. Seuraa Raskolnikovin ja ovelan etsivän välinen psykologinen shakkipeli, joka johtaa antisankarimme eräänlaiseen lunastukseen. Säälimättömän filosofinen ja psykologinen Rikos ja rangaistus käsittelee vapautta ja voimaa, kärsimystä ja hulluutta, sairautta ja kohtaloa sekä modernin urbaanin maailman sieluun kohdistuvia paineita ja kysyy samalla, onko ”suurilla miehillä” lupa takoa omia moraalisääntöjään.
10. Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljekset (1880). Ehkä täydellisimmässä venäläisessä romaanissa Dostojevski dramatisoi 1800-luvun Venäjän henkisiä pulmia kolmen veljeksen ja heidän isänsä murhan kautta. Hedonistinen Dmitri, piinattu intellektuelli Ivan ja pyhimys Aljoša edustavat erilaisia filosofisia kantoja, mutta ovat silti täysivaltaisia ihmisiä. Vapaan tahdon, maallistumisen ja Venäjän ainutlaatuisen kohtalon kaltaisia kysymyksiä ei pohdita kirjailijan polemiikin vaan henkilöhahmojen omien tunnustusten, kärjistysten ja painajaisten kautta. Romaani on säälimätön kuvaus ihmisen paheista ja heikkouksista, mutta lopulta se antaa näkemyksen lunastuksesta. Dostojevskin intohimo, epäilys ja mielikuvitusvoima pakottavat jopa hänen halveksimansa maallisen lännen.
Kymmenen parasta 1800-luvun kirjaa julkaistusta kirjasta
1. Leo Tolstoin Anna Karenina (1877)
2. Gustave Flaubertin Madame Bovary (1857)
3. Leo Tolstoin Sota ja rauha (1869)
4. Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut (1884)
5. Gustave Flaubertin Madame Bovary (1857)
5. Huckleberry Finnin seikkailut (1884)
. Anton Tšehovin (1860-1904)
6. George Eliotin (1871-72)
6. George Eliotin (1871-72)
6. George Eliotin (1871-72)
6. George Eliotin (1871-72)
6. George Eliotin (1871-72)
6. Charles Dickensin (1860-1904)
6. Charles Dickensin (1861-1904)
7. Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus (1866)
10. Jane Austenin Emma (1816)