Amerikkalaiset ovat niukasti toiveikkaita Yhdysvaltojen tulevaisuudesta seuraavien 30 vuoden aikana, mutta pessimistisempiä, kun keskitytään erityiskysymyksiin, kuten maan asemaan maailmassa, terveydenhuollon kustannuksiin ja Yhdysvaltojen talouden vahvuuteen.
Kaiken kaikkiaan kuusi aikuista kymmenestä ennustaa, että Yhdysvaltojen merkitys maailmassa vähenee vuonna 2050. Useimmat keskeiset väestöryhmät jakavat tämän näkemyksen, mutta valkoihoiset ja korkeammin koulutetut pitävät sitä yleisempänä. Noin kaksi kolmasosaa valkoihoisista (65 %) ennustaa, että Yhdysvaltojen rooli maailmassa vähenee 30 vuoden kuluttua, ja samaa mieltä on 48 prosenttia mustista ja latinalaisamerikkalaisista. Noin seitsemän kymmenestä vähintään kandidaatin tutkinnon suorittaneesta aikuisesta (69 %) uskoo, että Yhdysvaltojen rooli kansainvälisesti vähenee. Sen sijaan kuusi kymmenestä henkilöstä, joilla on jonkinlainen korkeakoulututkinto (mutta ei kandidaatin tutkintoa), ja 52 prosenttia vähemmän koulutetuista suhtautuu yhtä pessimistisesti maan tulevaan asemaan maailmassa.
Tämänhetkinen puoluepoliittinen keskustelu maan oikeasta roolista maailmassa heijastuu näihin tuloksiin. Noin kaksi kolmasosaa demokraateista ja sitoutumattomista demokraatteihin taipuvaisista (65 %), mutta lähemmäs puolet republikaaneista ja republikaaneihin taipuvaisista (52 %), uskoo, että Amerikka on vuonna 2050 heikentynyt voima maailmassa. Nämä erot ovat vieläkin suurempia ideologisen asteikon vastakkaisissa päissä olevien puoluekannattajien keskuudessa: 72 prosenttia itseään liberaaleiksi kuvaavista demokraateista, mutta 49 prosenttia konservatiivisista republikaaneista sanoo, että Yhdysvaltojen merkitys kansainvälisesti vähenee 30 vuoden kuluttua.
Kun he näkevät Yhdysvaltojen merkityksen maailmassa vähenevän, monet amerikkalaiset odottavat Kiinan vaikutusvallan kasvavan. Noin puolet aikuisista (53 %) odottaa, että Kiina varmasti tai todennäköisesti ohittaa Yhdysvallat maailman suurimpana supervaltana seuraavien 30 vuoden aikana. Kuten Yhdysvaltojen aseman suhteen maailmassa, myös tässä kysymyksessä puolueiden välillä on suuria eroja. Noin kuusi kymmenestä demokraatista (59 %) mutta vain vajaa puolet republikaaneista (46 %) ennustaa, että Kiina syrjäyttää Yhdysvallat maailman suurimpana supervaltana.
Yleisö ennustaa toista syyskuun 11. syyskuuta – tai pahempaa – vuoteen 2050 mennessä
Yleisön valtaenemmistölle yhdysvaltalaisista syyskuun 11. päivän terrori-iskut ovat tärkein historiallinen tapahtuma heidän elämänsä aikana. Kun amerikkalaiset katsovat vuoteen 2050, kuusi kymmenestä sanoo, että Yhdysvaltoihin kohdistuva yhtä paha tai pahempi terrori-isku kuin 9/11 tapahtuu varmasti (12 %) tai todennäköisesti (48 %).
Tämä huolestuttava ennuste on laajalti ilmaistu useimmissa tärkeimmissä väestöryhmissä. Suunnilleen yhtä suuri osa valkoisista (61 %), mustista (56 %) ja latinalaisamerikkalaisista (59 %) sanoo, että tällainen terrori-isku on todennäköinen joskus seuraavien 30 vuoden aikana, samoin 57 % miehistä ja 62 % naisista. Vaikka republikaanit sanovat demokraatteja todennäköisemmin, että tällainen terrori-isku tapahtuu varmasti tai todennäköisesti, enemmistöt kummassakin ryhmässä ilmaisevat tämän näkemyksen (63 % republikaaneista ja 57 % demokraateista).
Samanaikaisesti joitakin väestöryhmien välisiä eroja on havaittavissa. Jonkin verran korkeakoulututkinnon suorittaneet tai vähemmän koulutetut odottavat korkeakoulututkinnon suorittaneita todennäköisemmin uutta syyskuun 11. syyskuuta (64 % vs. 49 %) vuoteen 2050 mennessä. Ja 50-vuotiaat tai sitä vanhemmat amerikkalaiset sanovat tämän tapahtuvan todennäköisemmin kuin nuoremmat aikuiset.
Vähäinen enemmistö näkee heikomman talouden vuonna 2050
Hieman yli puolet kansalaisista (54 %) ennustaa, että Yhdysvaltain talous on 30 vuoden kuluttua nykyistä heikompi, kun taas 38 % sanoo sen olevan vahvempi. Vastaavasti suuremmat osuudet useimmista keskeisistä väestöryhmistä ennustavat pikemminkin heikompaa kuin vahvempaa taloutta vuonna 2050.
Valkoihoiset ovat jonkin verran pessimistisempiä kuin mustat tai latinalaisamerikkalaiset maan tulevan taloudellisen terveyden suhteen: Valkoisista 57 prosenttia, kun taas mustista 48 prosenttia ja latinalaisamerikkalaisista 43 prosenttia ennustaa heikompaa taloutta 30 vuoden kuluttua.
Yli puolet tai enemmän jokaisesta tuloluokasta ennustaa heikompaa taloutta seuraavien 30 vuoden aikana. Suurituloisempiin perheisiin kuuluvat amerikkalaiset sanovat kuitenkin jonkin verran todennäköisemmin kuin pienituloisemmat, että talous on vuonna 2050 parempi kuin nyt. Noin neljä kymmenestä aikuisesta (43 %), joiden perheen tulot ovat 75 000 dollaria tai enemmän, arvioi talouden olevan vahvempi, ja tätä mieltä on 35 % vähemmän ansaitsevista.
Puolueiden väliset erot näkemyksissä talouden tulevaisuudesta ovat huomattavat. Noin kuusi kymmenestä demokraatista (58 %) ennustaa heikompaa taloutta vuonna 2050, kun taas kolmannes sanoo sen olevan vahvempi. Sitä vastoin republikaanit ovat jakautuneet: 49 prosenttia ennustaa talouden heikkenevän, mutta 45 prosenttia odottaa taloustilanteen paranevan seuraavien 30 vuoden aikana.
Kansalaiset suhtautuvat pessimistisesti myös valtionvelan tulevaan kehitykseen. Noin kuusi kymmenestä (63 %) sanoo, että valtionvelka – liittovaltion hallituksen lainaama rahamäärä yhteensä – tulee kasvamaan, kun taas vain 16 % ennustaa sen vähenevän tai poistuvan. Kaksi kymmenestä (21 %) sanoo, että se pysyy suhteellisen muuttumattomana nykyisestä.
Nämä ennusteet valtion velan kasvusta ovat johdonmukaisia lähihistorian kanssa. Kongressin budjettitoimiston mukaan kansalaisten hallussa olevan liittovaltion velan ennustetaan nousevan 78 prosenttiin Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta vuonna 2019, kun se vuonna 2000 oli 34 prosenttia.
Yhtä lailla kuin kokonaistaloutta koskevissa ennusteissa, lähes kaikki keskeiset demografiset ryhmät ennustavat todennäköisemmin, että valtion velka kasvaa, kuin että se pienenee. Suuri- ja keskituloiset aikuiset odottavat velan kasvavan todennäköisemmin kuin pienituloiset: 67 prosenttia amerikkalaisista, joiden perheen tulot ovat vähintään 30 000 dollaria, arvioi velan kasvavan vuoteen 2050 mennessä, kun taas alle 30 000 dollarin tulojen omaavista 55 prosenttia. Valkoiset sanovat myös todennäköisemmin kuin mustat tai latinalaisamerikkalaiset, että valtionvelka kasvaa (67 prosenttia ja 54 prosenttia mustista ja latinalaisamerikkalaisista). Samaan aikaan republikaanien (64 %) ja demokraattien (63 %) lähes yhtä suuri osuus ennustaa valtionvelan kasvavan.
Yhdysvaltojen taloutta uhkaavana uhkana on myös suuri maailmanlaajuinen energiakriisi, jonka kaksi kolmasosaa kansalaisista arvioi tapahtuvan varmasti (21 %) tai todennäköisesti (46 %) seuraavien 30 vuoden aikana. Huomattava enemmistö kaikista suurista väestöryhmistä ennustaa maailmanlaajuista energiahätätilannetta, mutta latinalaisamerikkalaiset ja pienituloiset aikuiset näkevät sen erityisen todennäköisesti. Noin kolme neljäsosaa latinalaisamerikkalaisista (76 %) ja aikuisista, joiden perheen tulot ovat alle 30 000 dollaria (73 %), odottaa suurta energiakriisiä seuraavien 30 vuoden aikana. Sen sijaan 64 prosenttia valkoihoisista ja 60 prosenttia niistä, joiden kotitalouden tulot ovat 75 000 dollaria tai enemmän, jakavat tämän pessimistisen näkemyksen.
Eroavaisuudet tässä kysymyksessä poliittisten puolueiden välillä ovat erityisen suuria. Noin kolme neljäsosaa (76 %) demokraateista ja 55 % republikaaneista odottaa vakavaa maailmanlaajuista energiakriisiä seuraavien 30 vuoden aikana.
Yleisö ennustaa tuloerojen kasvavan ja alemman luokan laajenevan
Noin kolme neljäsosaa kaikista amerikkalaisista (73 %) odottaa rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvavan seuraavien 30 vuoden aikana.
Joidenkin ryhmien välillä on eroja, mutta vain enemmistöjen suuruus eroaa toisistaan eikä taustalla oleva usko siihen, että tuloerot kasvavat. Noin kolme neljäsosaa valkoisista (77 %) mutta pienemmät enemmistöt mustista (62 %) ja latinalaisamerikkalaisista (64 %) odottavat tuloerojen kasvavan vuoteen 2050 mennessä. Samoin noin kolme neljäsosaa korkeakoulun käyneistä tai siitä valmistuneista (77 %) arvioi rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvavan, ja samaa mieltä on kaksi kolmasosaa niistä, joilla on korkeakoulututkinto tai vähemmän koulutusta. Noin yhtä suuri osuus republikaaneista ja demokraateista odottaa tuloerojen kasvavan (71 % ja 75 %).
Rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvaminen ei ole ainoa pilvi, jonka kansalaiset näkevät talouden horisontissa. Noin kuusi kymmenestä amerikkalaisesta (62 %) sanoo, että alempaan luokkaan kuuluvien osuus kasvaa vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan vajaa puolet (46 %) ennustaa, että keskiluokan suhteellinen koko pienenee, kun taas 28 % sanoo sen kasvavan, ja suunnilleen saman verran (26 %) sanoo, että se ei muutu.
Amerikkalaiset eivät ole yhtä varmoja yläluokkaan kuuluvien amerikkalaisten osuuden tulevista muutoksista. Eniten odotetaan, että yläluokka pysyy suhteellisesti suunnilleen samankokoisena kuin nykyään, ja tätä mieltä on 44 prosenttia kansalaisista. Suurempi osa ennustaa, että yläluokkaan kuuluvien amerikkalaisten osuus kasvaa, kuin että se pienenee (33 % vs. 22 %).
Rotu ja perheen tulot liittyvät läheisesti näihin näkemyksiin. Valkoiset ennustavat huomattavasti todennäköisemmin kuin mustat, että alemman luokan suhteellinen koko kasvaa (66 % vs. 50 %) ja että keskiluokka pienenee (50 % vs. 34 %). Valkoiset sanovat mustia harvemmin, että yläluokka kasvaa (30 % vs. 43 %). Latinalaisamerikkalaisten näkemykset alemman luokan tulevaisuudesta ovat samankaltaisia kuin valkoisten ja mustien, mutta käsityksissä keskiluokan ja yläluokan tulevasta suhteellisesta koosta latinalaisamerikkalaiset ovat lähempänä mustia (38 % sanoo keskiluokan pienenevän; 39 % ennustaa yläluokan kasvavan).
Tuloluokasta riippumatta enemmistö amerikkalaisista ennustaa alemman luokan koon kasvavan osuutena koko väestöstä. Lähempänä tuloportaan yläosaa olevat ennustavat kuitenkin jonkin verran todennäköisemmin alaluokan kasvavan kuin ne, jotka ovat lähempänä alaluokkaa. Kaksi kolmasosaa (67 %) amerikkalaisista, joiden perheen vuositulot ovat 75 000 dollaria tai enemmän, arvioi alemman luokan kasvavan, ja samaa mieltä on 57 % niistä, joiden tulot ovat 30 000 dollaria tai vähemmän. Suurituloisemmat sanovat myös todennäköisemmin kuin pienituloisemmat, että keskiluokan suhteellinen koko pienenee (51 % vs. 40 %). Samaan aikaan amerikkalaiset, joiden perheen tulot ovat 75 000 dollaria tai enemmän, odottavat pienemmällä todennäköisyydellä kuin ne, joiden perheen vuositulot ovat alle 30 000 dollaria, että suurempi osa amerikkalaisista kuuluu yläluokkaan vuonna 2050 (29 % vs. 41 %).
Puolueiden väliset erot näissä kysymyksissä ovat suhteellisen vaatimattomia. Demokraatit uskovat republikaaneja hieman todennäköisemmin, että amerikkalaisten osuus alemmassa luokassa kasvaa (65 % vs. 59 %) ja keskiluokka pienenee (50 % vs. 42 %). Noin kolmannes molemmista puolueista ennustaa, että yläluokan suhteellinen koko kasvaa.
Jakaantuneet näkemykset rotusuhteiden tulevaisuudesta, mutta joitain toivoa herättäviä merkkejä
Kansalaiset ovat epävarmoja siitä, onko rotusuhteiden tämänhetkinen ongelmallinen tila vielä tunnusomaista amerikkalaisessa elämässä vuonna 2050. Noin puolet (51 %) sanoo, että rotusuhteet paranevat seuraavien 30 vuoden aikana, mutta 40 % ennustaa niiden huononevan.
Toisin kuin suuret erot, jotka leimaavat mustien ja valkoisten näkemyksiä monissa rotuun liittyvissä kysymyksissä, rotuero tässä kysymyksessä on kapeampi. Hieman enemmistö valkoisista (54 %) ennustaa, että rotujen väliset suhteet paranevat seuraavien 30 vuoden aikana, kun taas 39 % sanoo niiden huononevan. Mustat jakaantuvat kahtia: 43 prosenttia ennustaa rotujen välisten suhteiden paranevan ja yhtä moni ennustaa niiden huononevan. Myös latinalaisamerikkalaiset jakautuvat suunnilleen tasan: 45 prosenttia odottaa suhteiden paranevan ja 42 prosenttia sanoo niiden huononevan.
Optimismi rotujen välisten suhteiden tulevaisuutta kohtaan liittyy läheisesti koulutustasoon. Kuusi kymmenestä aikuisesta, joilla on vähintään kandidaatin tutkinto, ennustaa rotujen välisten suhteiden paranevan. Sen sijaan 47 prosenttia vähemmän koulutetuista suhtautuu toiveikkaasti rotusuhteiden tulevaisuuteen.
Muut tulokset viittaavat siihen, että kansalaiset uskovat esteiden, jotka ovat estäneet joitakin ryhmiä pääsemästä johtaviin asemiin politiikassa, voivan helpottua tulevaisuudessa. Lähes yhdeksän kymmenestä (87 %) ennustaa, että nainen valitaan Yhdysvaltain presidentiksi vuoteen 2050 mennessä (30 % sanoo, että näin tapahtuu varmasti, 56 % sanoo, että todennäköisesti). Ja noin kaksi kolmasosaa (65 %) odottaa, että latinalaisamerikkalainen henkilö johtaa maata joskus seuraavien 30 vuoden aikana (13 % varmasti; 53 % todennäköisesti).
Odotukset naispresidentistä ovat laajalti jaettuja. Kahdeksan kymmenestä tai enemmän miehiä ja naisia, valkoisia, mustia ja latinalaisamerikkalaisia sekä republikaaneja ja demokraatteja ennustaa, että Valkoisessa talossa on nainen vuoteen 2050 mennessä. Noin kaksi kolmasosaa valkoisista (67 %) ja latinalaisamerikkalaisista (65 %) ja 55 % mustista sanoo, että latinalaisamerikkalaisesta henkilöstä tulee presidentti; latinalaisamerikkalaiset (23 %) sanovat todennäköisemmin kuin valkoiset (11 %) tai mustat (7 %), että tämä tapahtuu varmasti.
Harva amerikkalainen ennustaa perheiden, ikääntyneiden aikuisten tai lasten elintason nousevan vuonna 2050
Kun amerikkalaiset ennustavat, millaiset ovat keskivertoperheen taloudelliset olosuhteet vuonna 2050, he tekevät sen enemmän pelonsekaisin kuin toiveikkain mielin. Useampi kuin neljä kymmenestä (44 %) ennustaa, että keskivertoperheen elintaso huononee seuraavien 30 vuoden aikana, mikä on noin kaksinkertainen osuus verrattuna niihin, jotka odottavat perheiden elävän vuonna 2050 nykyistä paremmin. Noin kolmannes (35 %) ennustaa, ettei todellista muutosta tapahdu.
Naiset uskovat miehiä hieman todennäköisemmin, että perheen keskimääräinen elintaso heikkenee seuraavien 30 vuoden aikana. Noin 47 prosenttia naisista on pessimistisiä perheiden taloudellisen tulevaisuuden suhteen, kun taas vain 16 prosenttia on optimistisia. Sitä vastoin 42 prosenttia miehistä odottaa tyypillisen perheen elintason heikkenevän, kun taas neljännes arvioi sen paranevan.
Vaikka verrattain harvat amerikkalaiset ennustavat perheiden elintason paranevan, vähemmistöt ovat jonkin verran todennäköisemmin optimistisia kuin valkoiset. Noin neljännes mustista (25 %) ja latinalaisamerikkalaisista (24 %) sanoo, että keskivertoperheen elintaso on vuonna 2050 nykyistä korkeampi, kun taas valkoisista 17 %. Ja kun lähes puolet valkoihoisista ennustaa perheiden tilanteen huononevan, vain noin kolmannes latinalaisamerikkalaisista (35 %) on yhtä pessimistisiä.
Kun nuoremmat aikuiset katsovat vuoteen 2050, he näkevät ikääntyneitä todennäköisemmin amerikkalaisten perheiden tulevaisuuden valoisampana. Noin kolme kymmenestä (28 %) 18-29-vuotiaista aikuisista, mutta 19 % 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista sanoo, että keskimääräisen perheen elintaso paranee seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Silti noin kolmannes (36 %) 18-29-vuotiaista ennustaa perheille vaikeampia aikoja, kun taas 30-vuotiaista ja sitä vanhemmista 46 %.
Kansalaiset ovat myös yleisesti ottaen pessimistisiä iäkkäiden amerikkalaisten taloudellisen tilanteen suhteen seuraavien 30 vuoden aikana. 57 prosentin enemmistö sanoo, että 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien aikuisten elintaso on vuonna 2050 huonompi kuin nyt. Yleisö suhtautuu lasten taloudellisiin tulevaisuudennäkymiin hieman vähemmän kielteisesti: puolet sanoo, että lasten elintaso on 30 vuoden kuluttua nykyistä huonompi, kun taas 42 prosenttia ennustaa, että heidän elintasonsa paranee.
Iäkkäiden aikuisten tulevien talousnäkymien suhteen nuoret aikuiset ja 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat optimistisempia kuin keski-ikäiset: 44 prosenttia 18-29-vuotiaista ja 40 prosenttia 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista sanoo, että iäkkäiden aikuisten elintaso paranee 30 vuoden kuluttua, kun taas 30-49-vuotiaista 31 prosenttia ja 50-64-vuotiaista 27 prosenttia.
Kansalaiset näkevät ainakin yhden valopilkun ikääntyneiden amerikkalaisten elämässä. Noin kuusi kymmenestä (59 %) odottaa, että Alzheimerin tautiin löydetään varmasti tai todennäköisesti lääke vuoteen 2050 mennessä. 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset ovat tässä suhteessa kaikkein optimistisimpia: Heistä 70 prosenttia odottaa Alzheimerin taudin parannuskeinon löytyvän seuraavien 30 vuoden aikana. Sitä vastoin noin puolet (53 %) alle 30-vuotiaista ennustaa tällaista läpimurtoa.
Yleisö suhtautuu kuitenkin yleisesti ottaen pessimistisesti terveydenhuollon kustannusten kehitykseen seuraavien 30 vuoden aikana. Lähes kuusi kymmenestä (58 %) ennustaa, että terveydenhuolto on vuonna 2050 edullisempaa kuin nykyään, ja tämä näkemys koskee useimpia väestöryhmiä.